Hae tästä blogista

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kesä Suomessa

pitkästä aikaa oli mukava. Emmehän ole kesän 11 jälkeen täällä kesäaikana olleetkaan, kun veneilimme Euroopan joilla ja kanavilla.

Kuinka mukavaa olikaan nähdä alkukesän vaaleanvihreän kehittyminen kesänvihreäksi. Kuinka paljon venerannan tien varrella onkaan metsämansikoita. Miten mukavasti tien vieret ja pientareet vaihtavat väriään kesän edistyessä.



Kaikki tuo ja monta muuta asiaa, joista en tiennt, kun en aiemmin ollut kesää Lappohjassa viettänyt. Liki joka päivä olin onnellinen jostain uudesta havainnosta. Enpä ollut esimerkiksi tiennyt, että asuntomme pienellä pihalla kasvaa kuunliljaa sekä niin paljon vuohenputkia, että ei paljon muuta mahdukaan...

Pionit ja kuunliljat kukoistavat, samoin särkynyt sydän; vuohenputkista piittaamatta...
Minulla oli kesällä oma pikku viljelykseni, kukkalaatikossa syötävää. Pieniä mansikoita tuli ihan kourakaupalla, vaan eivät ne oikein mansikoille maistuneet...
Ensi kesänä voisin yrittää hieman laajempaa kasvimaata, ja vaikka ämpärissä perunaa.
..


Kesällä ennätin käydä myös monissa tapahtumissa, joita täällä Hangossa oli. Nautin päästessäni Lappohjapäiville, ja Rintamamuseoon kiertelemään kameran kanssa. Olin mukana myös Mannerhein 150 vuotta -opastetulle kävelyllä, kamera muassani tietenkin. Noiden reissujen kuvia löytyy linkkien takaa...

Kotkassakin ennäti käväistä, kerran jopa Samun ja Saaren kanssa. Reissukuvia Katariina puistosta löytyy Kuvat.fi-kansioistani.

Kesä kuitenkin meni, ohi niin kuin aina ennenkin; vuodenaika vaihtui syksyksi. Pian on aika tyhjentää vene kaikesta irtonaisesta ja nostaa vene telakalle talvea odottamaan. Tai kait se odottaa siellä pressun alla pikemminkin ensi kesää ja uutta purjehduskautta. Ja sitä odotan minäkin, sillä kuluneena kesänä en päässytkään purjehtimaan kuin vain kolme kertaa, muutaman tunnin kerrallaan.
Miksikö? Oli paljon liian tuulisia kelejä, jotta olisi ollut mielekästä purjehtia. Ja Kapun kesä meni totaalisesti piloille, kun talossa havaittiin vesivahinko. Omakotitalon lattioiden purkaminen ja kastuneitten purueristeiden poisto ei ole ihan pikkuhomma, siispä veneily oli toissijainen harrastus.

Lattioiden/alapohjan kuivatus kesti muutaman viikon

SeijMer Lappohjan pienvenesatamassa

Kevättä odotellessa...



maanantai 12. kesäkuuta 2017

11.6. taas sunnuntai

ja jotenkin edellinen on taas päässyt sujahtamaan ohi huomaamatta. Siis kun edellinen kirjoitukseni näyttäisi olevan julkaistu 21.5, niin siitähän on jo 3 viikkoa...
Tuo on aivan uskomatonta,  ja siksi tämän päivityksen jälkeen tämä blogi jää pikkuselle lomalle. Kirjoittelen siis milloin muistan, kun kesällähän lomaillessa ei saisi olla mitään aikatauluja...

Olen saanut vasta muutama päivä sitten uuden, minulle kasatun pöytäkoneen, joten en vielä tiedä löydänkö tästä kaikki mennneitten viikkojen valokuvat, sillä ilman niitähän en muista, mitä milloinkin on tapahtunut, sorry...

Viikolla 21 kirjoitin tiistaina tuon edellisen päivityksen. Kuvia en näytä ottaneen kuin vasta loppuviikolla, kun menin taas Järvenpäähän. Lauantaina lähdin siskoni kanssa Siskot ry:n jäsenille järjestettyyn Noona-tilaisuuteen Helsingin keskustaan. Olipa antoisa tilaisuus meille siskoille ja läheisillemme. Ja varmaan järjestäjätkin saivat haluamaansa palautetta ja kehitysehdotuksia Noona-ohjelmaansa.

Tilaisuus oli entisen Helsingin Puhelinyhdistyksen upeissa tiloissa Korkeavuorenkadulla, paloasemaa vastapäätä. Vaikka minulla oli kamera mukanani, niin käytin sitä vasta rappukäytävän seinän ja sen paloaseman kuvaukseen. Mennen tullen kävelimme rautatientorin läpi ja hetkeksi seisahduin kuvaamaan kaunisäänistä laulajatarta.






Jäkessä kävelimme lämpimässä kesäyössä Ainolan seisakkeelta asunnolla ja ihastelimme tuomen kukkia.


Viikolla 22 olin muutaman päivän kotona Lappohjassa ja Hangossa käydessäni minulla oli taas kameralle käyttöä, kun ihastelin terveyskeskuksen vieressä olevaa puistoa.

Onnenpensas

Suomen värit

Carl-Gustaf Lilius (1928-1998) patsas "Lintu"

Ja sitten oli taas matkustettava Tammisaaren lymfakäsittelyn jälkeen Järvenpäähän. Nyt paikalla olivat sekä siskoni että veljeni, joten saimme aikaseksi pitkästä aikaa sisaruskuvan. Yövyin myös Malminkartanossa ja häiritsin Matiaksen unta, kun kuulema kuorsasin nukkuessani hänen huoneensa lattialla.
Bolt oli taas ihan suloinen, enkä onneksi saanut koirakuumetta vieläkään...

Kotiuduttuani kuvasin pihalla lemmikkejä ja puutarhalaatikkoni upeata sisältöä.



Ja viime pyhänä, 4.6.17, tein kaksi mukavaa kävelykierrosta. Ensin porukalla kiersimme Rintamamuseon, joka nyt on avattu uudelleen rakennettuna, ja ihmettelimme liki alkuperäiseen kuosiin palautettua raja-aluetta.




Lisää kuvia Lappohjan Rintamamuseosta löytyy tästä kansiosta.

Iltapäivällä olin mukana Mannerheim 150 v -opastetulla kävelyretkellä. Olipa mielenkiintoista tutustua Hankoon ja sen paikkoihin Mannerheim-ajatuksella. Hänhän on viettänyt jo lapsuudessaan kesiään täällä ja myöhemmin omistanut mm. Stora Tallholmen -saaren sekä Neljän Tuulen Tuvan.

Stora Tallholmen eli Suuri Mäntysaari

Neljän Tuulen Tupa kuvattuna Stora Tallholmenin puolelta
Stora Tallholmeniin on suunnittella uudisrakentamista Mannerheimin hengessä   Arkkitehtitoimisto Joarc architects'in suunnittelemana. Rakennuslupa on jo myönnetty ja rakentaminen alkanee tulevana syksynä.


Lisää kuvia sunnuntaiselta kävelyretkeltä löytyy tästä kansiosta, käyhän katsomassa...


Menneellä viikollakin (vk 23) oli jonkin verran ohjelmaa, tosin vasta loppuviikolla. Torstaina kävin taas lymfassa ja sen jälkeen ajelin Saloon ostamaan Kapun autoon takapään jousisarjan. Takaisin ajellessni pysähdyin Lillträsketin järvellä kuvaamaan aina yhtä kaunista näkymää.


Kaunis näkymä näin kesälläkin...


Tuulisessa Lappohjan rannassa pysyin juuri ja juuri kamera kädessäni pystyssä, joten kuvat saattavat olla hieman täräjtäneitä.




Lauantaina oli sitten oikeaa suuren juhlan tuntua, kun kävin koululla Lappohjapäivässä. 

Paikalla oli paljon väkeä ja tytöt esittivät mukavan voimistelunäytöksen. 


Tyttöjen trampoliinihyvpyt olivat näyttäviä, video löytyy tästä linkistä...

Pienet rytmivoimistelijatkin olivat elementissään voimistelusalin lattialla.




Paikalla oli myös hankolainen taiteilija Heikki Kukkonnen, joka kertoi vievänsä töitään näytteille Etelä-Amerikkaan loppusyksyllä Suomi 100 v -juhlan merkeissä.


Tässä kuva, joka ei todellakaan anna oikeutta Kukkosen taululle, valitan. Hänen näyttelyssään Etelä-Amerikassa tulee olemaan vastaavanlaisia öljyvärimaalauksia, joissa on lehtikultaa. Näyttelytyöt ovat vain paljon suurempia.



Siinäpä se kolmeviikkoinen sitten olikin; veneemme ei vielä ole vesillä, vaan kunhan oikea purjehduskausi alkaa meillekin, niin kirjoittelen lisää.

Siihen asti oikein mukavaa kesän alkua sinulle, lukijani. Kiva, kun olet jaksanut olla mukana tähän asti. Ja kun jaksoit lukea tämänkin jorinan loppuun, niin kiitokseksi saat kesän ensimmäisen kukkakimpun..


tiistai 23. toukokuuta 2017

21.5. Hellettä pukkaa

ainakin nyt näin viikonloppuna. Ja mikä upea ilma käydä kuvailemassa Hangossa. Haagapuistossa on valtavan paljon valkovuokkoja ja vihreän eri sävyjä...



Äitienpäivän jälkeinen viikkon alkoi kesäisissä merkeissä, kun olimme laskemassa P:n venettä veteen. Vuosi sitten saman Meringen lasku oli jo 3. päivä toukokuuta, siis liki 3 viikkoa aiemmin. Maanantaina ei ollut enää aurinkoinen päivä, pikemminkin pieni tihkusade, vaan mukavasti se purkkari matalaan meriveteen solahti.

Tyyntä ja tihkusateista

Vesi tosi matalalla...

Ja taas oli vuorossa Hesan matkailu, kun tiistai-iltana oli Siskot ry:n hallituksen kokous. Kävin ensin menomatkalla Tammisaaressa luomen poistossa. Luulin saaneeni lääkäriajan verikokeitten tulosten kuulemista varten, Eipä kuitenkaan, vaan näpsäkkä entinen ylilääkäri poisti muutamassa minuutissa iholtani 5 rasvaluomea raaputtamalla. Ja se siitä, nyt raaputuspaikoissa on jo siistit ruvet päällä, eikä minulla enää huolta erikoisen näköisistä luomistani.

Kokouksen jälkeen menin Malminkartanoon ja vietin illan lasten ja kivan koiran kanssa. 

Bolt, vinttikoirien sukua...
Hesan keskustassa, nyt  Tehtaankadulla, kävin myös torstaina, jolloin  löysin parkkipaikan Kaivopuiston rannasta. Keli näytti melkein sateiselta, vaan onneksi ilmassa oli vain utua.


Torstai-iltana ajoin Bilteman kautta Lappohjaan. Tarkoituksena oli ostaa vaaahtosammutin veneeseen ja Bilteman luettelosta semmoinen oli löytynyt kohtuuhintaan. Vaan enpä sitä saanutkaan, sillä niistä sammuttimista oli puuttunut kuulema joku leima, ja ne oli pitänyt poistaa markkinoilta. Täytyypä etsiskellä joku muu ostopaikka, edullinen semmoinen...

Perjantaina kävin yksin lenkillä, sillä. miehethän olivat koko viikon venettä kunnostamassa Koppnäsinniemessä, Hangossa. Tarkenin ihan paitahihasillani ja nautin lämpimästä ilmasta ja monista vihreän sävyistä. Upeaa seurata taas kerran luonnon heräämistä uuteen elämään talven jälkeen.



jo ohi kukkinut leskenlehti...


valkovuokot ilahduttavat vielä...

enää tämä aikainen kukkija edusti lajiaan...

ketunleivät kukassa...
Perjantaina sain aivan tuoreita silakoita, perattuna. Lenkkikaverimme olivat käyneet veneillen ongella, kun laiturin päästä ei saalista ollut tullut. Niinpä paistoin pitkästä aikaa napakoita kaloja, kun kaupasta ostetut ovat yleensä jo aivan lötköjä. Miesten tekemän kalakiusauksen kanssa ne maistuivat erinomaisilta ja kelpasivat  meille koko porukalle.


Sain myös kerättyä vuoden ensimmäiset raparperit ja keitin niistä hyvää kiisseliä, joka ei ilmeisesti ollut liian hapanta, kun se kelpasi Kapullekin...


tästä se lähtee, vuoden ensimmäinen raparperikiisseli...
Sunnuntaina kävin veneenkunnostajien kanssa Hangossa. Siellä oli Lions-klubin järjestämä vuotuinen kirpputori. Kävin myös Länsisataman nälöalatornilla ja katsastin tulevan, uuden näköalatornin paikan Kuningatarvuorella. Niitä kuvia ensi kerralla.

Hangossa voisi nyt viettää kirsikankukkajuhlaa, sillä Regatta-hotellin eteen on istutettu joitain koristekirsikkapuita, jotka juuri nyt näyttävät olevan täydessä kukassa.




maanantai 15. toukokuuta 2017

14.5. Äitienpäivänä

iloitsen kanssanne, jotka olette äidin lapsia. Ja onnittelut kaikille äideillekin...





Vappu siis tuli ja meni; onneksi Vapunpäivänä ilma lämpeni siihen aattoonsa verrattuna. Lenkkeilimme, nyt kahdestaan, taas rannassa ja nautimme kauniista, jopa taas keväisestä säästä.

Viime kevääseen verrattuna nyt ei monia merkkejä varsinaisesta keväästä kuitenkaan luonnossa ollut.

Vain ohikukkinut pajunkissa ja  muutama leskenlehti...




Keskiviikkona minulla oli taas asiaa pk-seudulle. Ensin kävin lymfahoidossa Tammisaaressa ja sitten ajelin Järvenpäähän. Tapasin siellä veljeni, joka oli taas tullut kouluttamaan koiria.

Ennen iltaa ennätin pitkästä aikaa käydä kävelyllä Jäken keskustassa. Kävin kuvaamassa ölyvärimaalauksia kotimaan kasvoista eräässä kahvilassa ja katsastin uudestaan myös purettavan Perhelän korttelin graffiitit. Opettelin myös katukuvausta ja sitten menin ihailemaan Tuusulanjärven Rantapuistoa.

Torstaina pääsin tutustumaan Järvenpään uuteen sosiaali- ja terveyskeskukseen, JUSTiin. Siellä oli hyvinvointipäivä 75-vuotiaille ja minä olin Liikenneturvan standilla aiheenani ikäihmiset liikenteessä. Läheskään kaikki kutsutut 75-vuotiaat eivät paikalle saapuneet, vaan ihan mukavat jutut sain aikaseksi monen ikäihmisen kanssa.

Perjantaina palasin kotiin ja huomasin auringon lämmittäneen pihaa niin paljon, että poimin kimpun narsisseja maljakkoon, jotta niistä olisi iloa silmälle. Ne kasvavat takapihalla pensaan suojassa niin, että niitä ei sisältä näe ollenkaan.


Lauantai taisi mennä siivotessa sekä kaupalla käydessä, ja sunnuntaina kävelimme kolmestaan rannan kautta Prediumiin perinteiselle kevään avaus -kaljalle. I oli lomalla, joten joimme ominemme pullot olutta suojaisalla verannalla ja muistelimme samaa tilaisuutta vuosi sitten. Silloin teimme tuon keikan vappuna ja ilma oli todella paljon lämpöisempi kuin nyt viikkoa myöhemmin.

Nyt oli jo kuvattavia kukkia matkan varrella ja rannassakin, vaan ei vielä koivussa silmujen alkujakaan. Purjeveneen näimme seilaavan täysin purjein pohjoisen puolen myötätuulessa kohti etelää, Muutama viikko sitten olimme bonganeet  samaisella reitillä vain mastonkantoveneen...








Arki koitti taas maanantaina ja minä kävin käsittelyttämässä käsivarteni Tammisaaren sairaalan lymfaterapeutilla. Samalla hän otti mitat käsistäni uusia painehihoja ja -hanskoja varten. Eivät minun käsivarteni onneksi kovin turvoksisia ole, vaan hihoja ja käsineitä on käytettävä ennalta ehkäisemään turvotusta silloin, kun joudun käsilläni tekemeään jotain raskasta ja staattista.


Samalla reissulla hain uuden kuitukaista -päätelaitteen Karjaan Puhelimen konttorista Tammisaaresta. Soneran laajakaistasopimus oli päättynyt kuun vaihteessa ja pian meiltä oli katkennut nettiyhteys. Olin tilannut Oma kuitu -kaistan ja se yhdistettiinkin yllättävän nopeasti jo heti maanantaina. Se ei kuitenkaan päästänyt koneitamme nettiin ja paikalle luvattiin tiistaiksi asentaja ihmettelmään tilannetta. Maanantaina satoi muuten taas räntää ja rakeita; ei onneksi kovin paljoa ja vain rajattuja kuuroja. Sen verran sade kuitenkin teki hallaa, että Särkynyt sydän -kasvin versot ovat näyttäneet palentuneen...



Tiistaina asentaja tuli jo aamupäivällä ja mittaili moneen kertaan yhteyksiä, vaan eivät ne pelittäneet. Muutaman puhelun ja jakokeskuksessa käynnin jälkeen hän kuitenkin onneksi sain nettiyhteyden toimimaan. Soneran asentajat olivat aikoinaan tehneet jonkin liitoksen jollain omalla tavallaan, eivätkä olleet merkinneet sitä asennuskaavioon.

Onneksi yhteys rupesi toimimaan, sillä olin ilmoittautunut "Mastering the Art of Layers in Photoshop Elements" webinaariin osallistujaksi.  Seurasin netissä vajaan tunnin suoraa esitystä PSE 15 käytöstä; homma oli ihan mielenkiintoista ja opettavaistakin, vaikka minulla on PSE versio 10. Vaan sitten selvisi, miksi ilmainen oppitunti oli järjestetty: ohjelmassa seurasi varttitunti mainostusta Photoshop Elements 15 -ohjelman opetusvideoista. Ja ne olisi kaikki saanut nyt tarjoushintaan bonuksineen kaikkineen. Vaan enpä enää kuitenkaan ole PSE:n käytössä ihan aloittelija, joten jätin hankinnan väliin.

Kello 18 olin Lauttasaaressa Sinbad -pursiseuran laiturilla valmiina lähtemään Purjehdukselle kahvelikuunari Joanna Saturnalla. Retki oli NaPs:n eli Naispurjehtijat ry:n järjestämä ja ensimmäinen yhdityksen tilaisuus, johon osallistuin. Meitä oli matkalla kymmenkunta matkustajaa ja laivassa neljä ja puoli miehistön jäsentä. Matkustajat pääsivät osallistumaan purjeiden nostoon ja minä vain kuvasin maisemia ja tilanteita.


Matkalla Helsinkiin satoi räntää monet kerrat ja merellä ollessamme näkyi uhkaavia pilviä vähän jok puolella. Me saimme kuitenkin purjehtia auringonpaisteessa koko kometuntisen reissun ajan. Oli ihan mukava kokemus ja mieleenpainuva reissu.




Keskiviikkona vierailin Helsingissä Design museossa entisten yo-luokkatovereitteni kanssa. Mielenkiintoisinta taisi olla näyttely 100 esinettä Suomesta.  Näyttelyyn oli valittu yksi esine jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Esineiden tarinat kertovat suomalaisuudesta niin arkisin, teollisin, innovatiivisin kuin humoristisin esimerkein. Suosittelen...

Näyttelukäynnin jälkeen menimme syömään Vapiano-ravintolaan., jolla on oma, muista poikkeava konseptinsa. Ja eipä meikäläisen tarvitse mennä sinne toista kertaa, sillä se konsepti ei nyt aivan vastaa sitä, mitä me aikuiset ihmiset ravintolakäynniltä odotamme. Siellä joutuu siis jonottamaan "kokkijonossa", jotaa saa tilattua sitä ruokaa, mitä haluaa. Kokki sitten tekee sen annoksen saman tien. Sitten vain vaellat tarjottiminesi yläketan syömään. ai niin vielä piti hakea juomt alakerran baarista ja kanr nekin sinne yläkertaan jne. Ihan hyvä ruoka, kiitos, vaan ei enää sinne toiste...

Torstaina kävimme Eskon kanssa morjestamassa SPEKin koulutspäällikkö Riittaa, joka jää pian eläkkeelle. Olipa mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia, olenhan Eskon kanssa ollut jo muutaman vuoden poissa Tieturva-koulutusmaailmasta.

Yöksi menin Malminkartanoon, jossa tutustuin Boltsiin, uuteen perheenjäseneen. Whippet on mukavan tuntuinen koira, jota varmaan juoksutetaan tarpeeksi, koska perhe muutenkin harrastaa juoksemista, ainakin emäntä liki kilpailumielessä.

Perjantaina toin tulleesani Kapulle apumiehen Espoosta, sillä minusta ei nykyisin ole juuri apua veneen kevätkunnostuksessa. Lienevät saaneet nyt viikonloppun aikana lakattua oviluukut ja poistettua veneen talvipeiton. Minä pesin eilen, lauantaina, pyykin lisäksi veneen lepuuttimet/fenderit ja tänään vahasin ne. Ompelin niihin myös uudet suojat, sillä satojen sulkujen jälkeen entisistä ei ollut jäljellä rihmaakaan...