4. adventti

ja ulkona harmaata, märkää ja muutama aste lämpöä. Toivotan kaikille lukijoilleni kaikesta huolomatta oikein valoisaa joulun odotusta ja tätä viimeistä adventtia ennen viikon päästä olevaa joulua.

Kulunut viikko on mennyt taas niin, että juuri nyt en muista, mitä oli tapahtunut, tai mitä tein.
Onneksi kuvavaraston vilkaisu auttaa. Nyt muistan viettäneeni Hesassa muutaman päivän. Kävin Kinaporin vanhustenkeskuksessa juttelemassa Helsingin Ponnistuksen eläkeläisten kanssa liikenneturvallisuudesta, siis Liikenneturvan keikalla. Olin Sörkässä, Kinaporin alueella käynyt joskus aiempina vuosina pitämässä yhteiskuntapalvelussa oleville rattijuopumuksesta tuomituille miehille liikenneturvallisuusopetusta. Vaan enpä tiennyt aiemmin, että Kinaporin palvelukeskuksessa on niin isot tilat ja hyvät palvelut vanhuksille ja osin työttömillekin. Tosi viihtyisän tuntuinen paikka...

Palvelukeskuksen pihalla oleva koristellinen jouluseinä...

Lieneekö palvelukeskuksen ikä?...

Keskeällä viikkoa uskaltauduin pääkaupunkimme keskustaan, junaillen. Kulkiessani Merimiehenkadulle muistelin Ida-siskoa, jonka siunaustilaisuus oli ollut Hietaniemen krematorion kappelissa. Hän oli sairastanut rintasyöpää vain vuoden, kun hän menehtyi siihen. Niin surullista...

Minulla oli nyt tilaisuus kuvata Hesan jouluvaloja; ja niin teinkin, vaikka en siinä onnistunut toivomallani tavalla.

Espan puistossa on monelaisia valoja...

Pääsin ekan kerran käväisemään Helsingin vanhassa kirkossa ja näin Johanneksen kirkon tornit melko läheltä.

Helsingin vanhassa kirkossa on hieno tunnelma...

Johanneksen kirkon tornit...

Mikonkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä oli kyltti, joka kehotti tulemaan glögilla. Ja minä tietysti, kun en voi vastustaa ilmaista juomaan, niin heti ihmettelemään,että missä missä. Kutsuja oli Kello- ja kultasepänliike Lindroos ja minä astuin kulmaovesta sisään. Olipa hulppea myymälä, joten meinasin heti perääntyä takavasemmalle. Ystävällinen myyjärouva kuitenkin ennätti kysyä, miten voi palvella minua. Mainitsin tietenkin glögikutsun ja myyjä ohjasi minut peremmälle, jossa keittiömestari tai vastaava valkeapäähineinen mies tarjosi kolmesta eri glögivaihtoehdosta. Valitsin valkoviiniglögin ja keräsin muutaman suolaisen suupalanaposteltavan pienelle lautaselle. Ja kaikki oli erinomaisen maukasta. Muuan toinenkin, laillani tavallisen näköinen nainen, maisteli juomaansa ja kuiskasi katselemansa korun olleen liian kallis; hinta 3700 Euroa. Minä en edes vilkaissut liikkeen kallista kello- ja koruvalikoimaa, vaan kohteliaasti kiittäen poistuin suu makeana ulos kadulle.

Pikkusuolaista valkoviiniglögin kera...

Vielä muutama vaatimaton kuva keskustan jouluvaloista ja sitten pääsinkin palaamaan Jäkeen, jossa veljeni oli luonani vierailulla. Ensi kerralla nähdään vasta ensi vuonna 😃...

Aleksanterinkadun koristelua...

Olikohan nuo noin sinertäviä...

Kaunis joulukuusi, yksi monien joukossa...