Hae tästä blogista

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

20.11. Niinhän siinä sitten

kävi, että ne lumet oli ja meni. Nyt on taas pihalla pimeetä ja märkää ja ruskeavihreetä, siis loppusyksyn tunnelma. Vaikka siis joulukatuja ovat avanneet, uutisten mukaan ainakin Hesassa.ja Hangossa. Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa Tammisaari, jonne ehkä ennätän kameran kanssa.

Eilen tosin jo olimme Tammisaaressa P.n kanssa, konsertissa Sigurd Snåresalissa.  Kuuntelimme siis Dragsvikin Perinnesoittokunnan 20-vuotisjuhlakonsertin, jossa johtajana oli Helge Dahl. Pidän torvisoitosta ja sotilassoittokunnan musiikista, olinhan aikoinani aviossa musiikkikersantin kanssa. Vaan mielestäni sotilasmusiikki on jotain muuta kuin Robert Kajanuksen Rapsodia No.1, joka sinällään on kuuntelemisen arvoinen teos. Sotilassoittokunta on parhaimmillaan soittaessaan marsseja, se on aivan ilmiselvää. Eilisessä konsertissa solisteina olivat soittokunnan saxsofonisti Nanne Vaihinen, oopperalaulaja Heikki Orama ja laulajatar Ami Aspelund.

Orama esitti upeasti Georg Otsin aikoinaan levyttämän Kalastajan laulun ja häntä voi kuulla Georg Ots -ohjelmistolla Lohjan Kaupunginorkesterin solistina täällä.
Ami Aspelun esitti kaksi Laila Kinnusen laulua, jotka eivät kyllä mielestäni olisi tarvinneet torvisoittoa säestyksekseen. Sama koski myös Nanne Vaihisen esittämää Bernsteinin Somewhere -kappaletta. Hillitympi musiikki taustalla olisi antanut laulajattarelle enemmän tilaa...
Sigurd Snåresali on täynnään yleisöä, Sotkun kahvi ja munkki maistuivat erinomaisilta ja tilaisuus oli oikein onnistunut, vaikka minulla ei ollutkaan kameraa mukanani.

Viikolla kameraa olin ulkoiluttanut oikeastaan vain keskiviikkona, kun kävin tallentamassa maiseman ilman Koverharin tehdasta. Masuuni ja piippu oli rajäytetty alkuviikolla, joten näkymä Lappohjan rannasta lounaaseen on nyt muuttunut melkoisesti.


Tältä näytti vielä viime helmikuussa
Tämä kuva on otettu lokakuussa
Ja nyt ei enää masuunista eikä piipusta ole mitään jäljellä...
Perjantaina olin taas vaihteeksi pappakerhossa. Ei siellä vieläkään kivenhiontakone ollut paikoillaan, vaan kumminkin jo paikalla. Ehkä sitten, kun olen saanut puutyöni valmiiksi, pääsen vihdoin hiomaan niitä maailmalta kantamiani kiviä näyttävämmiksi.

Nämäkin Tanskan Oddenin rannalta poimitut kivet pääsevät loistoonsa, kun niitä hieman hioo ja kiillottaa...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!