Hae tästä blogista

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

23.10. Vesi on edelleen

alhaalla, mikä on korkeapaineen syytä. Itämereltä puuttuu ainakin 200 kuutiokilometriä vettä, joka on paennut Tanskan salmien kautta Pohjanmerelle. Kun puuttuva vesimassa tulee suolaisena vetenä takaisin, tuo se toivottavasti happea Itämeren hapettomiin syvänteisiin. Ja varmaankin saadaan myös turskia, pitkästä aikaa...

Näin alhaalla vesi ei kovin usein ole Hangossakaan...
Syksy on siis todenteolla tullut: Muutamana loppuviikon päivänä on myrskynnyt ja ollut kylmää; nyt tihuttaa ulkona jotain märkää, ei onneksi vielä kuitenkaan täällä räntää...
Pihan puista ovat kaikki lehdet jo tippuneet, joten nyt olisi aika haravoida osa lehtiä pois.





Alkuviikolla oli onneksi kumminkin vielä upeat, aurinkoiset kelit, kun lapset olivat syyslomalla. Mummi ja vaari veivät perinteiseen tapaan kaikki kolme koululaista Teijoon lomaviikoksi.

Minä kävin siellä keskiviikkona ja torstaina,ja molempina päivinä pääsin Teijon kansallispuistoon retkelle. Kyllä oli mieltä rauhoittavaa ja ruumista virkistävää kulkea kauniissa syyssäässä muutama kilometri metsässä ja pitkospuita pitkin suolla, jotta päästiin Matildajärven rannalle tulipaikalle makkaran paistoon.

Sieniä ja karpaloita ei tällä kertaa löytynyt kuin nimeksi, sillä kolmen viikon kuivuus on ottanut veronsa. Vaan mukava seura ja raikas luonto korvasivat pienen puutteen. Ensi vuonna sitten taas uudestaan nauttimaan...







Hyvän sään aikana saatiin vene maanantaina nostettua trailerin päälle ja talviteloilleen telakalle. Eihän me sitä venettä nostettu, vaan Raineri nosturillaan sen siirsi merestä kuiville. Kapulla oli ollut vaikeuksia päästä Hangonkylän rannasta liikkeelle, kun vesi oli niin alhaalla, että köli otti pohjaan. Sama ongelma oli myös Koppnäsin niemessä, jossa hän ei meinannut saada SeijMeriä tarpeeksi lähelle rantaa. Vaan homma sujui kuitenkin lopulta oikein hyvin ja ennätimme vielä Lappohjaan Meringen telakoitumista avittamaan. Hommaa meillä vielä riittää, vaikka kaikki tavarat onkin jo veneestä tyhjennetty. Jannu tulee onneksi auttamaan veneen peitossa, sillä minä en kait muutamaan viikkoon saa rehkiä, kun minulta huomenna leikataan vasemmasta silmästä harmaakaihi.

SeijMer lasketaan trailerilleen; edelliskerran täällä syksyllä 11...

Meringe vedetty kuiville...
Alkuviikolla lenkkeillessämme näin vielä kukkivia kasveja...



Saara opetteli kameran käyttöä...



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

16.10.16 Kivan näköinen

päivämäärä, joka on kaksi viikkoa edellisen juttuni jälkeen. Ja taas sama vanha laulu ajan kulumisen ihmeellisyydestä. Kuinka se rientääkään, että mukana ei pysy, vain perässä rämmin...
Tänään päivällä on vielä pituutta 10 tuntia, 2 minuuttia, mutta ensi sunnuntaina enää 9h25 min. Että silleen mennään kohti vuoden pimeintä aikaa, joulua...

Ai niin, piti kiittämäni ilahduttavista onnitteluista, joita viikko sitten sain. Tässä kiitokseksi kauden viimoset kukat...

KIITOS...
 Viimeksi (2.19.) ihmettelin lämmintä lokakuuta, vaan nyt on kyllä jo tosi syksyinen sää. On tuullut ja ollut kylmää, vaikka pakkasta ei vielä täällä rannikolla ole ollutkaan. Paitsi yhtenä aamuna oli Ponun ikkunassa jo aavistus tulevasta:

tuon katsoimme olleen jäätä...
Toissa viikolla käväisimme Tammisaaressa muutenkin kuin vain kauppaostoksilla. Olimme käyneet ensin Hangonkylässä tyhjentämässä SeijMer-venettämme, kun saimme pyynnön tulla auttamaan Meringen maston poisotossa. Silloin oli vielä mukava keli ja homman päätteeksi joimme teet veneen sitlootassa istuksien. Olisi tarennut palata veneen kyydissä kotiinkin, vaan ajoimme kuitenkin Ponulla Lappohjaan.
Kumpikaan vene ei vielä ole maissa; niiden noston vuoro lienee nyt heti alkuviikosta.

Kun kansalaisopistoon ei vieläkään ole saatu kivenhiontakoneita käyttöön, niin olen aloittanut "pappakerhossa" käynnit minäkin. Siis puutöitä olen käynyt miehen kanssa perjantaisin tekemässä ruotsalaisella koululla Hangossa. Ihan mukavia hommia; arvaappa, mitä yritän saada aikaseksi...


Ennätin käväistä Tallinnassa siskon kanssa, ihan vaan päiväreissulla. Meillä oli auto mukana, joten emme jääneet pyörimään vanhaan kaupunkiin, vaan ajoimme muutaman kymmenen kilometriä lounaaseen, Keilan-kaupunkiin. Eihän siellä mitään ihmeellistä ollut, kirkko oli kiinni ja Selveri liki samanlainen kuin Tallinnassakin. Vaan tulipahan nähtyä maisemia ja huomattua, miten vilkasta rakentaminen on muuallakin kuin vain pääkaupungissa.


Pitkästä aikaa tein myös pikkusen töitä ja kävin kuuntelemassa yhden tulityökurssin. Ihan kelvollista opetusta ja asialliset harjoitukset, joten raportin voin kirjoittaa hyvillä mielin.



Hesan reisulla olin muutaman päivän Malminkartanossa lapsia pitkästä aikaa morjestamassa. Saara esitteli Alli-hamsterin mummolle ja hyvin tulimme toimeen keskenämme...



Tänään lenkillä ihmettelimme alhaalla olevaa merta. Lienee vedenpinta liki puoli metriä normaalivettä alempana. Ny kannattaisi myydä rantatontti, kun siinä olisi maata normalia enemmän...






sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lokakuun ensimmäinen sunnuntai

ja minä taidan keretä kirjoittaa kuluvan viikon tapahtumista. Joku joskus ihmetteli, mikä tämän blogini tarkoitus oikein on, miksi kirjoitan. Kysyn vastakysymyksen: pitääkö kaikella olla tarkoituksensa, eikö saa vain kirjoittaa kertoakseen, tai panna tapahtumia ylös vastaisen varalle. Näin vanhemmiten kovalevyllä on jo liikaa tavaraa, vai muistiko se alkaa pettää. Silloin on hyvä olla paikka, tämä blogi, josta voi etsiä vaikka menneen talven lumia.

Kuluneella viikolla jatkuivat upean lämpimät syysilmat. Siksi tiistaina ajettiin Hangonkylään ja otettiin veneestä purjeet pois. Vähän minä olin suruissani, koska olin kuvitellut, että pääsen vielä tänä kesänä kunnolla purjehtimaan. Vaan olihan tuo Kapu veneillyt minunkin edestäni edellisellä viikolla. Onneksi eivät olleet päässeet purjeita tuulettamaan, vaan olivat joutuneet motoroimaan, enkä minä kaipaa sitä enää ollenkaan.

SeijMerin purjeet olivat tietenkin aivan kosteat; saimme ne kuitenkin yksitellen levälleen laiturille ja sitten nättiin pakettiin ja autoon kotiin kuljetettavaksi.

Isopurje paketoituna, latat poistettuina...
Vene jäi kyllä surullisen paljaaksi, kun purjeet ovat poissa


Muutaman tunnin työrupeama sai meidät nalkäisiksi ja kävimme lohisopalla paikallisessa Krokissa. Kukat loistivat vielä rantalaiturilla ja savustamosta tuli herkullista tuoksua.

Jolla päässyt kukkapurkiksi...

Ekströmin kalasavustamossa työt käynnissä...
Torstaina ei sitten ollutkaan kaunis syysilma, vaan kova syysmyrsky. Hangon rannoilta olisi varmaan saanut komeita pärskykuvia, vaan en huonoon keliin lähtenyt ajelemaan. Moni kyllä oli upeita kuvia saanut, niitä olen voinut kateellisena ihailla Hanko-ryhmässä.

Perjantaina en lähtenyt miehen kanssa "pappakerhoon" kivenhiontaan, kun siitä hommasta on ilmeisesti luovuttu Kansalaisopistossa kokonaan; eivät ole kait saaneet hiontakoneita entiseltä koululta tuotetuksi nykyiseen. Mikä vahinko, mistähän löytäisin paikan harrastuksen uudelleen aloittamiselle...
Kävin sen sijaa "taas" lenkillä yksinäni, vaikka tuuli olikin vielä melkomoinen. Aurinko kuitenkin paistoi osittain pilvettömältä taivaalta ja nautin täysin siemuksin tunnin retkestäni. Otin muutamia kuvia ja poimin mukaani lähimetsästä kaksi tattia. Ne sitten paistoin päiväpalaksi leivän päälle kotiin saapuvalle pappakerholaiselle.

Ei ollut tyrskyjä, ei

Minkähän kasvin kukinto, yli metrin korkeudella maasta?

Jännän mallinen tatin lakki...
Lauantaina hikoilimme ja taiteilimme ne SeijMerin purjeet kuivaushuoneen naruille kuivumaan. Ensin se huone oli tietenkin pitänyt lakaista, sillä sinne kertyy aikamoisesti pölyä. Muutaman tunnin koneellisen lämminilmapuhalluksen jälkeen hikoilimme lisää ja saimme purjeet lattialle. Yksi kerrallaan kävimme taittelemaan niitä purjepussiin panoa varten. Aiemmin ne on kuivateltu olohuoneessa ja levitetty sitten makuuhuoneen takaseinästä keittion ja ruokahuoneen läpi olohuoneen takaseinään. Näin isopurjekin on juuri mahtunut kokonaan suoraksi ja se on ollut melko helppo taitella sopivaksi paketiksi.  Noin oli tehty viimeksi syksyllä 11; sen jälkeenhän SeijMer ei kotona ole ollutkaan kuin nyt.
Ja se purjeen pakkaaminen ja taittelu ei ole mikään helppo homma, kun tilaa on käytettävissä alle puolet purjeen pituudesta. Saatiinhan ne lopulta kasaan, vaan en tiedä, kuinka ne kasat sitten pusseihin mahtuvat...

Tänään sunnuntaina on jo lokakuun 2. päivä, vaan lämpöä oli ulkona vuodenaikaan nähden liikaakin; tai ehkä vaatteita oli päällä liikaa. Päivällä käytiin kavereitten kanssa ensin rannassa ja sitten tehtiin  tavanomainen kirkonlenkki, nyt vastapäivään. Kauankohan näitä säitä jatkuu...

Lappohjan pienvenerannasta näkyi kaakkoisella taivaalla melkeesti synkkiä pilviä...
Lappohjan Marttalan maisemaa...