Hae tästä blogista

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

4. adventti

ja ulkona harmaata, märkää ja muutama aste lämpöä. Toivotan kaikille lukijoilleni kaikesta huolomatta oikein valoisaa joulun odotusta ja tätä viimeistä adventtia ennen viikon päästä olevaa joulua.


Kulunut viikko on mennyt taas niin, että juuri nyt en muista, mitä oli tapahtunut, tai mitä tein.
Onneksi kuvavaraston vilkaisu auttaa. Nyt muistan viettäneeni Hesassa muutaman päivän. Kävin Kinaporin vanhustenkeskuksessa juttelemassa Helsingin Ponnistuksen eläkeläisten kanssa liikenneturvallisuudesta, siis Liikenneturvan keikalla. Olin Sörkässä, Kinaporin alueella käynyt joskus aiempina vuosina pitämässä yhteiskuntapalvelussa oleville rattijuopumuksesta tuomituille miehille liikenneturvallisuusopetusta. Vaan enpä tiennyt aiemmin, että Kinaporin palvelukeskuksessa on niin isot tilat ja hyvät palvelut vanhuksille ja osin työttömillekin. Tosi viihtyisän tuntuinen paikka...

Palvelukeskuksen pihalla oleva koristellinen jouluseinä...

Lieneekö palvelukeskuksen ikä?...


Keskeällä viikkoa uskaltauduin pääkaupunkimme keskustaan, junaillen. Kulkiessani Merimiehenkadulle muistelin Ida-siskoa, jonka siunaustilaisuus oli ollut Hietaniemen krematorion kappelissa. Hän oli sairastanut rintasyöpää vain vuoden, kun hän menehtyi siihen. Niin surullista...

Minulla oli nyt tilaisuus kuvata Hesan jouluvaloja; ja niin teinkin, vaikka en siinä onnistunut toivomallani tavalla.
Espan puistossa on monelaisia valoja...

Pääsin ekan kerran käväisemään Helsingin vanhassa kirkossa ja näin Johanneksen kirkon tornit melko läheltä.

Helsingin vanhassa kirkossa on hieno tunnelma...





Johanneksen kirkon tornit...
Mikonkadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä oli kyltti, joka kehotti tulemaan glögilla. Ja minä tietysti, kun en voi vastustaa ilmaista juomaan, niin heti ihmettelemään,että missä missä. Kutsuja oli Kello- ja kultasepänliike Lindroos ja minä astuin kulmaovesta sisään. Olipa hulppea myymälä, joten meinasin heti perääntyä takavasemmalle. Ystävällinen myyjärouva kuitenkin ennätti kysyä, miten voi palvella minua. Mainitsin tietenkin glögikutsun ja myyjä ohjasi minut peremmälle, jossa keittiömestari tai vastaava valkeapäähineinen mies tarjosi kolmesta eri glögivaihtoehdosta. Valitsin valkoviiniglögin ja keräsin muutaman suolaisen suupalanaposteltavan pienelle lautaselle. Ja kaikki oli erinomaisen maukasta. Muuan toinenkin, laillani tavallisen näköinen nainen, maisteli juomaansa ja kuiskasi katselemansa korun olleen liian kallis; hinta 3700 Euroa. Minä en edes vilkaissut liikkeen kallista kello- ja koruvalikoimaa, vaan kohteliaasti kiittäen poistuin suu makeana ulos kadulle.

Pikkusuolaista valkoviiniglögin kera...
Vielä muutama vaatimaton kuva keskustan jouluvaloista ja sitten pääsinkin palaamaan Jäkeen, jossa veljeni oli luonani vierailulla. Ensi kerralla nähdään vasta ensi vuonna 😃...

Aleksanterinkadun koristelua...

Olikohan nuo noin sinertäviä...

Kaunis joulukuusi, yksi monien joukossa...


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11.12. jo kolmas adventti

ja se 2. jäi väliin. Tai eihän se minnekään jäänyt, en vain ennättänyt kirjoittaa, kun oli niin paljon muuta touhua. Joten siis oikein rauhallista 3. adventtia sinulle ja läheisillesi 💛 ...

 
Viime viikolla lenkkeiltiin melko mukavissa keleissä, aurinko paistoi, oli melko tyyntä ja kuivahkoa.

Rannoilla on vielä muutamia joutsenia 
Auringonlasku on joka ilta erilainen, kaunis...
Pikkupakkanen taitaa olla, kun tuommoisia jääkiteitä syntyi...
Puluparvi vakiopaikallaan...
Toisen adventin viikonlopun vietin Helsingissä ja osallistuin moneen kivaan rientoon. Lauantaina tapasin Safety Sister -ystäväni Tin-Tin-Tangossa aamiaisen merkeissä. Päivällä olin Kansallisteatteissa katsomassa yo-luokkatovereitteni kanssa Sumua, jonka jälkeen söimme hyvin Kuukuussa.

Sunnuntaina oli ensin päivällä vuorossa Kaapelitehtaan Pannuhallissa Talvisirkus Muisti, joka oli minulle uusi kokemus. En aiemmin ollut käynyt katsomassa tanssiteatteri Hurjaruutin esityksiä. Kadutti, ettei minulla ollut lapsia mukanani; hekin olisivat nauttineet esityksestä. Lisää kuiva löytyy täältä


Illemmalla menin Manalaan, jossa Siskojen Siskojen kanssa söimme ja manasimme syövän syvimpään...
Junalle mennessäni katsastin Kansallismuseon Joulukuusimetsän, ja sain siitä muutaman värikkään kuvan







 Kulunut viikko osittain menikin sitten kuumeisten lasten vahtina. Eivät ihan parantuneen, enkä minä onneksi saanut tartuntaa, eli kaikki hyvin. Ulkoilutin muutaman kerran hoidossa ollutta koiraa, joten sain itsekin pienen lenkin sisälläolon vastapainoksi. Ihan kivaa hommaa, se ulkoiluttaminenkin...

Nyt tämän 3.adventin viikonlopun vietimme täällä kotipaikkakunnalla. Lauantaina lenkkeilimme taas rannassa. Joululounaalla kävimme toisessa rannassa, eli Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Ruoka oli hintansa arvoista ja näköalat ilmaisia ja upeita. Olimme kaikki ensimmäisen kerran tällä tutkimusasemalla, joten ihmettelemistä riitti. Ensi kesänä olisi kiva purjehtia sinne, sillä se ei ole Lappohjasta kovinkaan kaukana.
Lappohjan ranta alkaa jäätymään

Tutkimusaseman ruokalan ikkunasta aukeaa upea näköala...


Melkoisen kokoinen ankkuri...

Kaunista on meren rannalla...
Tänään, 3. adventtisunnuntaina, kävimme Tammisaaressa Vanhanajan Joulumarkkinoilla. Eipä siellä juuri mitään uutta edellisiin vuosiin verrattuna ollut, jollei lasketa 10 asteen pakkasta. Kameran muistikortille tallentui vain muutama tonttu ja hollantilaisen juustomyyjän kengät...








sunnuntai 27. marraskuuta 2016

27.11. Marraskuun viimeinen sunnuntai

ja 1. adventti. Jouluun on siis vain enää kolme adventtia ja jouluaatto oli jo eilen; siis neljän viikon päästä tänään.
Joulukorttien teko on nyt ajankohtainen ja muutamat pikkujoulutkin on tänä vuonna tiedossa. Varsinaista joulua emme sen sijaan suuremmin vielä; ehkä tavallista enemmän tulee tehtyä ruokaa ja leivottua, lahjoja emme juuri hanki.

Vaan eihän nyt vielä pitänyt tulevaan takertua, kun mennyt viikkokin on tarinoimatta. Vaan eipä tuota juuri mitään ole taaskaan saatu aikaseksi, joten jutut on melko lyhyet. Alkuviikko taisi mennä ihmetellessä, kun kuviakaan ei näytä tallentuneen kameraan eikä koneelle.

Perjantaina pappakerhossa oli normaali kolmen tunnin rupeama, joka meni ihan ihmetellessä. Ensi perjantaina sitten ollaan koko iltapäivä ja silloin mies voi ottaa taas veneen moottorikopan käsittelyyn. Minä aion saada omat askarteluni valmiiksi, jotta sitten joululoman jälkeen pääsisin vihdoin siihen kivenhiontaan...

Eilen oltiin lenkillä kavereitten kanssa, ensin jalkaisin ja sitten heidän uudella autollaan. Ei kyllä käyty sen pitemmällä kuin Tammisaaressa kaupoilla ja juuri avatulla joulukadulla. Näimme vilauksen pukista ja jostain prinssessasta. Kierreltiin kirpputorilla, käytiin siellä kappelissa ja ihmeteltiin vanhoja puutaloja.





Pikkusen vinksin vonksin...
Tänään lenkkeiltiin vain ihan kahdestaan ja käveltiinkin reippaasti, sillä tuuli kävi aika kylmästi pohjoisen puolelta. Yöllä oli satanut lunta ja ohut valkea vaippa kaunisti maisemaa. Enpä paljoa tarennut pysähtyä kuvaamaan, vaan sain sentään muutaman kuvan todisteeksi tilapäistalvesta...

Satamatie oli taas liukas...

Lienee rinteeseen rakenteilla uusi talo...

Lappohjan kirkossa loistivat adventtikynttilät



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

20.11. Niinhän siinä sitten

kävi, että ne lumet oli ja meni. Nyt on taas pihalla pimeetä ja märkää ja ruskeavihreetä, siis loppusyksyn tunnelma. Vaikka siis joulukatuja ovat avanneet, uutisten mukaan ainakin Hesassa.ja Hangossa. Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa Tammisaari, jonne ehkä ennätän kameran kanssa.

Eilen tosin jo olimme Tammisaaressa P.n kanssa, konsertissa Sigurd Snåresalissa.  Kuuntelimme siis Dragsvikin Perinnesoittokunnan 20-vuotisjuhlakonsertin, jossa johtajana oli Helge Dahl. Pidän torvisoitosta ja sotilassoittokunnan musiikista, olinhan aikoinani aviossa musiikkikersantin kanssa. Vaan mielestäni sotilasmusiikki on jotain muuta kuin Robert Kajanuksen Rapsodia No.1, joka sinällään on kuuntelemisen arvoinen teos. Sotilassoittokunta on parhaimmillaan soittaessaan marsseja, se on aivan ilmiselvää. Eilisessä konsertissa solisteina olivat soittokunnan saxsofonisti Nanne Vaihinen, oopperalaulaja Heikki Orama ja laulajatar Ami Aspelund.

Orama esitti upeasti Georg Otsin aikoinaan levyttämän Kalastajan laulun ja häntä voi kuulla Georg Ots -ohjelmistolla Lohjan Kaupunginorkesterin solistina täällä.
Ami Aspelun esitti kaksi Laila Kinnusen laulua, jotka eivät kyllä mielestäni olisi tarvinneet torvisoittoa säestyksekseen. Sama koski myös Nanne Vaihisen esittämää Bernsteinin Somewhere -kappaletta. Hillitympi musiikki taustalla olisi antanut laulajattarelle enemmän tilaa...
Sigurd Snåresali on täynnään yleisöä, Sotkun kahvi ja munkki maistuivat erinomaisilta ja tilaisuus oli oikein onnistunut, vaikka minulla ei ollutkaan kameraa mukanani.

Viikolla kameraa olin ulkoiluttanut oikeastaan vain keskiviikkona, kun kävin tallentamassa maiseman ilman Koverharin tehdasta. Masuuni ja piippu oli rajäytetty alkuviikolla, joten näkymä Lappohjan rannasta lounaaseen on nyt muuttunut melkoisesti.


Tältä näytti vielä viime helmikuussa
Tämä kuva on otettu lokakuussa
Ja nyt ei enää masuunista eikä piipusta ole mitään jäljellä...
Perjantaina olin taas vaihteeksi pappakerhossa. Ei siellä vieläkään kivenhiontakone ollut paikoillaan, vaan kumminkin jo paikalla. Ehkä sitten, kun olen saanut puutyöni valmiiksi, pääsen vihdoin hiomaan niitä maailmalta kantamiani kiviä näyttävämmiksi.

Nämäkin Tanskan Oddenin rannalta poimitut kivet pääsevät loistoonsa, kun niitä hieman hioo ja kiillottaa...




sunnuntai 13. marraskuuta 2016

13.11. Suojan puolella

on lämpötila nyt tuolla ulkona; siis näinköhän se luvattu lämpöaalto tulee ja lopettaan tuon hienosti alkaneen talven...

Tältä näytti maisema 3.11.16.
Menneellä viikolla olin taas muutaman päivän pääkaupunkiseudulla. Pari työkeikkaa ja hammaslääkärissä käynti. Olen samalla lekurilla käynyt hampaitani hoidattamassa jo -80 luvulta lähtien. Silloin vastaanotto oli Länsi-Pasilassa, joten matka työpaikaltani ei ollut pitkä, vain radan yli. Nyt varmaan jo kymmenkunta vuotta on hammashoitola ollut Pohjois-Tapiolassa, joten sinne on hieman pitempi matka; siis vaikka en enää Pasilasta kuljekaan, Liisa -lääkäri kouluttaa itseään jatkuvasti, joten oletan aina saavani uusinta hoitoa ja huoltoa. Kuulin juuri hammaslääkäristä, joka poistaa hammaskiveä vielä "tavallisilla metallisilla" instrumenteilla. Liisa sen sijaan on 10 vuotta poistanut sen hammaskiven ultraäänivehkeellä, joka laitteisto hänellä on jo kolmas. Siis kehitys kehittyy ja jotkut ehkä putoavat kyydistä. En yleensä ole kovin herkka tilapäiselle kivulle; tällä kertaa kuitenkin "kokeilin" eräänlaista puudutusgeeliä, jota Liisa siveli ikeniini. Eipä sen jälkeen enää tuntunut minkäänlaista pistelyä tai tuikkausta ienrajassa koko hoidon aikana. 25 Euroa oli aivan käypä hinta puudutteesta ja olin tyytyväinen hoitoon.

Viikko menikin ilman kameraa. Tai oli minulla kamera mukanani, vaan siinäpä ei ollutkaan muistikorttia. Eipä siis tarvinnut kuvat veljeäni, joka oli Järvenpäässä, eikä niitä Malminkartanon muksujakaan, kun siellä yövyin. Ja lauantain lenkillä jatkoin samaa rataa, eli en ottnut kameraa mukaani.
Olin kuitenkin perjantaina ottanut kuvan lumipaljoudesta pihallamme.. Päivällä isäntä lainasi taloyhtiön lapiota, että sai luotua käytävän tuolle pihan oikeassa reunassa olevalle työkalulaatikolle; jonne siis ei muutoin päässyt paljon lumen läpi.


Tänään huomasimme, että neitseellinen pihapolkumme ei ollutkaan enää koskematon: joku oli käväissyt verannallamme ihan oven edessä kääntymässä. Toisesta kuvasta näkyy kauriin sorkan jälkiä sekä se, miten paksulti sitä lunta on ollut isännän lapioitavaksi...




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

6.11. Talvi tuli

ja kuten aina, se yllätti meidät. Oikeastaa kyllä yllätti myönteisesti, niin mukavat ilmat ja kelit tässä on olleet. Ulkoiltua tuli kauniissa alkutalven auringossa muutamana päivänä, vaikka tänään en ulkona ole käynytkään.


Viime kirjoituksen jälkeen lähdin maanantaiaamuna kuskin kanssa kohti Kampin Terveystaloa, jossa minulta leikattiin vasemasta silmästä kaihi. Maailmani kirkastui liki välittömästi, vaikkakin vain osittain.Nykykirkkaammasta silmästäni poistettiin ryppykalvo 2 vuotta sitten, jolloin silmään jäi keskeisen näön osalle epätarkkuutta. Joten nyt näen kirkkaammin kuin aikoihin näkökentän keskikohdan sekaisuutta lukuunottamatta. Toisen silmäni kaihi ei  ilmeisesti vielä pitkään aikaan ole niin paha, että saisin sen leikkautettua maksusitoumuksella/yhteiskunnan tuella. Jostain täytyisi siis löytää ylimääräistä rahaa sen operoimiseen. Enpäs älynnyt samassa operaatiossa pyytää sitäkin leikkaamaan...

Menomatkalla maanantaina oli kantatie 25:n päällystystyön pysäytyspaikka meidän tienristeyksessä. Nykyisin näyttää päällystystyömailla olevan käytössä saattoauto. Työmaan ohittavan autojonon edellä ajaa saattoauto, joten kukaan ei pääse ylittämään nopeusrajoitusta ja niin vaarantamaan päällystysporukn työturvallisuutta. Tuota samaa kokeilimme ja yritimme saada käyttöön jo -90 luvun alussa, vaan silloin ei ilmeisesti vielä ollut sen aika...





Loppuviikolla pidimme pienet talkoot ja teimme Siskot ry:n siskojen kanssa Onnenapilakoruja.                                   Lähinnä poimimme pois tarroja koruaihioiden päältä ja nautimme samalla aikamoisesta tervan tuoksusta, vai oliko se hajua... Onnenapiltuotteita tulee myyntiin nettikauppaan piakkoin. Sitä ennen voit tutustua Siskot- syöpäkuntoutujat ry:n toimintaan täällä. Lauantaina käytiin Maunulan majalla Metsämieli-retkellä.  Oli tosi mieltä virkistävää tehdä muutaman kilometrin ohjattu lenkki metsässä ja nauttia yhdessäolosta ja luonnon monimuotoisuudesta. 




Viime viikonloppuna käväisin myös kaakkoisemmassa Suomessa, Kymenlaaksossa. Pistäydyin pitkästä aikaa Langinkoskella, ihan vaan sillan alla ja laiturilla. En tiedä, mitä saalista kalastajat saivat...

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja vasemmalla

Kalastajia Langinkosken alajuoksulla
Sunnuntaian palasin takaisin Jäkeen. Ennätin moottoritieltä pois ja pysähtymään Öljytielle juuri, kun aurinko oli laskemassa. Nopeasti nuo kauniit sävyt haalistuivat, joten en ennättänyt ottaa kuin pari kuvaa yhdestä paikasta.

Auringon lasku sunnuntaina, 30.10.2016

Tiistaina olin taas tien päällä, kun ajoin siskon synttäreille Kouvolaan. Kakkua ei ollut tajolla, vaan hirvipaisti ja kääretorttu oli oikein sopivaa juhlaruokaa. Sisko laittoi Mirkan avustuksella Torille myyntiin keräilylautasia ja minä yritin saada Xsästä kunnon kuvaa...




Alkutalven aurinkoisina päivinä lenkkeilimme taas kavereittemme kanssa ja samalla ulkoilutin kameraani. Tässä maistiaisiksi kuva ensilumesta. Muita kuvia Lappohjasta ja Hangosta löytyy kuvakansiostani...