Hae tästä blogista

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

25.10. Ja nyt sitten

on jo satanutkin. Parasta aikaa kuuluu vettä tippuvan ikkunapellille.




Alkuviikko oli vielä kuivaa, joten käyntini valokuvauskerhon maanantai-illassa ei ollut ongelma.

Syyskilpailun ratkettua saimme mukavaa oppia valomaalauksesta ja harjoittelimme sitä.
Siinä siis pimeässä paikassa valaistaan kuvattavaa kohdetta esim. taskulampulla. Jalustalla oleva kamera on ensin tarkennettu kohteeseen ja suljinaika on laitettu tarpeeksi pitkäksi, vaikka 15 sek. Sitten kamerasta valotus päälle ja valolla sohimaan kuvattavaa. Tallentuvaan kuvaan voi vaikuttaa valon värillä, valokeilan leveydellä ja voimakkuudella jne. Oli tosi mielenkiintoista puuhaa. Pitänee joskus yrittää ihan ominenikin...



Keskellä viikkoa kävin sitten hammaslääkärissä tarkastuksessa. Viime talvena minulta jouduttiin vetämään kaksi hammasta pois, vaikka sain silloin sytostaattihoitoja ja vastustuskykyni oli aika huono. Selvisin kuitenkin molemmista oikein hyvin, ja nyt piti olla vain normaali vuositarkastus. Kävi kuitenkin ilmi, että yhdestä ylähampaastani oli paikka lohjennut pois ja toisessa oli pieni reikä. Siis puolentoista tunnin keikka siitä lopulta tuli, ja toinen puoli suuta oli vielä pari tuntia puuduksissa.

Sain myös 1-vuotis kontrollin tulokset tietooni samana päivänä. Ja odotusteni mukaisesti kaikki tulokset olivat puhtaat. Toivottavasti minun ei tarvitse mennä Meilahteen ennen ensi syksyä. Niin paitsi että huomenna menen, kun käyn ryppykalvon poistossa. Ei, kyseessä ei ole kauneuskiruginen operaatio ryppyjen poistamiseksi mummon naamalta. Silmäklinikalla poistetaan päiväkirurgisesti näköäni huonontava ryppykalvo silmänpohjasta. Vasemman silmäni näkö ei operaatiosta ehkä juuri parane, vaan ilmeisesti huononeminen kuitenkin lakkaa.
Ja keskiviikon kruunasi käynti illalla jalkahoidossa leikkauttamassa varpaankynnet. Samalla tosin jalkahoitaja teki minulle uudet silikoniset varpaanvälinleivittäjät, joten voin taas kävellä vaivasenluuleikatulla jalallani varpaat hyvässä ojennuksessa.

Torstaina lähdimme siskon kanssa rentoutuslomalle Tallinnaan, auto laivassa. Majoituksemme oli Pirita Spassa, ei siis kaupungin keskustassa. Mennessä oli aikamoinen myrsky, joten otimme hytin ja siellä Sintun matka sujui leppoisasti sohvalla maaten. Pääsimme molemmat alkuillasta kasvohoitoon ja loppuillan olimme kylpylän saunoissa ja uima-altaassa. Oikeastaan kumminkin loppuilta sujui saunomisen jälkeen sängyssä. Kauhistelimme hetken aikaa  televisiosta Juise Leskisen. musiikin raiskausta ja kävimme sitten nukkumaan.

Perjantaiaamuna meitä odotti yllätys: aamiainen ei kuulunutkaan huonehintaan! Ilmankos majoitus olikin ollut hämmästyttävän halpaa, vain 33.50 €/yö/2hh. Maksettiin sitten 9.70 €/ nenä ja syötiin aamiaista koko rahan edestä.
Kuvasin Tallinnan näkymiä hotellin 5. kerroksen ikkunoiden läpi. Täällä näkökulma oli aika lailla erilainen kuin Viru-hotellin ikkunoista. Nyt en tosin saanut linssiä kiinni lasiin, joten kuvat ovat aika lailla suttuisia.





Perjantaina ei enää satanut, joten saatoimme käydä lähikaupassa kävellen. Selveristä tullessamme ihmettelimme kovaa naputtavaa ääntä, joka muistutti tikan hakkausta. Ja sitähän se olikin: Tikka, vai palokärkikö oli, hakkasi kerrostalon seinää vimmatusti. Oli saanut rappaukseen jo aikamoisen kolon...


Satamassa odottelimme illansuussa laivaan pääsyä. Kuvasin ympäristöä, vaikka pilvinen sää ei ollutkaan kovin inspiroiva.




Paluumatka Helsinkiin sujui taas hytissä,  nukkuen; vaikka merellä ei nyt ollutkaan myrskyä.

Eilen, lauantaina, ilma oli yllättäen taas kaunis ja aurinkoinen. Me siskokset teimme reippaan kävelylenkin Järvenpäässä Lepolan uudella asuntoalueella ja entisen maatalousnormaalikoulun alueella. Siellä kiersin muutama vuosikymmen sitten monet kerrat lasten kanssa luontopolkua ihmetellen sikoja, kanoja, lehmiä ja muita maatalon eläimiä. Nyt niitä ei hevosia lukuun ottamatta enää näkynyt. Vain sonni oli paikoillaan...


Upeassa auringon paisteessa kypsyneet marja-aroniat näyttivät kauniilta ja maistuivat hyviltä


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

18.10. Ei vieläkään sada

joten ei metsässä ole sieniä. Minua alkoi oikein ajatteluttaa tänään lenkillä tämä aurinkoinen syksy. Mitä jos sadetta ei enää tulisikaan? Kaunista on ja lämmintä, ihanaa ulkoilla, vaan jos tämmöstä olisi aina, niin seurauksena voisi olla katastrofi.
No, onneksi meillä kait kuitenkin on vielä ne ihanat neljä vuodenaikaa, ja niistä nyt menoillaan upea syksy. Nautitaan tästä niin kauan, kuin tätä kestää...



Siis sieniä ei ole. Kävin viikolla Teijossa, jossa pojan lapset viettivät syyslomaa isovanhempiensa kanssa.

Tuliaisiksi vein rasiallisen pakastesieniä, kun olivat kertoneet, että metsästä ei löydy sieniä. Kuitenkin, kun kävimme laavulla makkaran paistossa, oli metsään ilmestynyt muutamia suppilovahveroita. Olivat vaan tosi pieniä, niin että jätimme suurimman osan vielä kasvamaan.

Nykyajankin lapset osaavat leikkiä luonnon antimilla, kun isovanhemmat opastavat. Niinpä Saara ja Samu tekivät kaarnalaivan, sille maston ja purjeet. Siellä sitten tyynessä järvessä uittelivat laivaansa hyvin tyytyväisinä.



Ollan lenkkeilty tällä viikolla melko ahkeraan. Perjantaina jopa Paraisilla asti. Se reissu oli lenkkikavereitten autolla; käytiin pesuainetta ostamassa Virtasen maalikaupasta. Samalla katsastettiin Paraisten vanha kivikirkko (vain ulkoa) ja Tammiluodon viinitila. Ostettiin myös Oxan kahvilasta sekundapipareita pussillinen joulua odottamaan. Niistä myöhemin lisää, jos eivät lopu sitä ennen...

Paraisten kirkkoon ei valitettavasti päässyt sisään...

Tammiluodon viinitila oli vierailta jo suljettu...

Nyt viikonloppuna kierrettiin taas Lappohjan rantaa; siis kuljettiin ihan rannassa ihmettelemässä alhaista vedenkorkeutta.






Ensi viikon, siis jo huomisesta alkaen, olenkin taas Hesassa. Joka päivälle on jotain ohjelmaa; jo hieman jännittää kaikki tarkastukset ja kontrollit ja matkat...


maanantai 12. lokakuuta 2015

11.10. Upea aurinkoinen viikko

on takana. Kuinka voikin olla näin kaunista syksyä taas; lämmintä ja aurinkoista, vaikka muutamana yönä on täälläkin ollut lämpötila alle nollan. Tänään käytiin lenkillä tuolla Prediumin puolella. Nautin suunnattomasti raikkaasta ilmasta, auringosta ja ajoittain jopa viileästä tuulestakin.



Haavat vielä osin lehtineen...

Tätä polun kohtaa olen kuvannut eri vuodenaikoina...


Merivesi oli aika alhaalla...
Viikolla käväisin Meilahdessa mammografiassa ja lähtiessä Tammisaaressa labrassa. Kävin myös otattamassa sydänfilmin, jota tarvitsen mennessäni silmäleikkaukseen muutaman viikon päästä. Minulla on vasemmassa silmässä ollut jo muutaman vuoden ajan ns. ryppykalvo, ja se poistetaan päiväkirurgisesti HUSin silmäklinikalla. Siitä ei näköni kuulema juuri parane, mutta huonontumisen pitäisi kuitenkin loppua. Upea auringonpaiste oli Meikussa käydessäni, tietty koko päivän. Olin ihmetellyt viime keväänä piikkisiä pensaita, joita oli siinä Syöpäklinikan tien varrella. Nyt huomasin niiden olevan tyrnejä. Paljon oli marjoja siellä piikkien lomassa.


Kävellessäni Tukholmankatua ihailin värikkäitä lehtiä:






Viikolla tein täytekakun, jonka virtuaalisesti koristelin Rosa nauha -teemalla. Kuvan tein siis tuosta oikeasta kakusta ja sen julkaisin naamakirjassa.  Voit katsoa sen tästä


Vuoden 2015 Roosa nauha on Katri Niskasen suunnittelema.

Siinäpä ne menneen viikon tapahtumat oikeastaan olivatkin, joten voin nyt jatkaa edellisviikon huippuhetkellä.
Kävin Helsingissä katsomassa, kuuntelemassa ja nauttimassa Oopperan Kummitus -esityksen. Huippuesitys, johon lipun olin ostanut jo keväällä. Kaikki näytökset pitkälle talveen on jo loppuunmyyty, enkä ihmettele sitä. Teos on tunnettu, sitä on esitetty monissa teattereissa jo pitkään, siitä on tehty monta elokuvaa ja sen musiikki on lumoavaa. Ainakin minut se on lumonnut jo vuosia sitten. Olen esityksen nähnyt aiemmin jo telkkarissa, Lontoossa ja Turussa. Kiinnostaa nähdä vielä joku muukin versio. Ja tämän kuun lopussa uusin elokuva aiheesta esitetään Teemalla, pitää katsoa!
Minulla ei ollut kameraa oopperassa mukanani, eikä siellä saanut kuvatakaan, joten minulla on esityksestä vain hyviä muistikuvia...

maanantai 5. lokakuuta 2015

5.10. Viikko 41 alkoi jo


joten en saanut juttuani julkisuuteen sunnuntaina.

Viime viikolla olikin sutinaa: lenkkeilyä, monipuolinen käynti Hesassa, Slow Festival käynti Fiskarssissa. Ja joka paikassa kamera mukana...

Viikko sitten maanantaina oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä. Kun lauantaian oltiin kuljeksittu neljästään, niin nyt olimme miehen kanssa kahdestaan; pystyimme kulkemaan hieman reippaammin kuin muutoin. Emme tehneet pitkää lenkkiä; kiersimme kuitenkin venesataman kautta. Sinne pääsy kävellen on helpottunut viime keväästä: huonokunotiset portaat siinä entisen putkitehtaan aidan vieressä oli korvattu tukevalla uudella portaikolla, kiitos!


Lappohjan moottorivenekerhon veneet olivat vielä vedessä, sillä vasta ensi viikoksihan on luvattu kylmempiä säitä.



Kävellessämme autotietä ylös rannasta Sjömansron vierelle Satamatielle, ihmettelin suuria koivuja. Yksi oli jo katkennut sitten viime näkemän ja toisen totesin varmaankin lähivuosina kellahtavan kumoon.

 


Hesassa morjestin taas ohimennen lapsia ja kävin käsikirurgin vastaanotolla. Hän totesi nivelrikon vieneen peukalonivelistäni liki kaiken ruston. Asian kanssa on vain elettävä särkylääkkeitä syöden, kunnes joskus tulee aika jäykistää nivelet. Toivottavasti siihen menee monia vuosia...

Ateneumissa kävin pitkästä aikaa ihailemassa upeita maalauksia. Museon pohjakerroksen kolmessa näyttelysalissa on esillä  Ateneumin taidekokoelmien suosikkiteoksia, joita nyt pääsi katsomaan ilmaiseksi. Kyllä kannatti pistäytyä sisään...

Tämä Edelfeltin työ Lapsen ruumissaatto, on mielestäni upea...

Nämä klassikot tuntee varmaankin jokainen suomalainen...
Kun kävelin lämpimässä syyssäässä Meilahdesta Pasilaan rautatieasemalle, sain ensimmäisen kerran kuvattua Nordensköldinkadun ylittävän Auroransillan. Kuljin lasten liikennepuiston vieritse Laakson kentän poikki Länsi-Pasilaan, jossa sielläkin oli uutta nähtävää. Keski-Pasilan rakennustyöt olivat myllänneet entisen ratapihan alueen aivan tuntemattomaksi. Löysin silti onneksi tieni asemalle...

Auroransilta Nordensköldinkadun ylitse
Pasilan sillalta Itä-Pasilaan päin, asemalle

Pasilan sillalta Lansi-Pasilaan päin
Lauantaina olimme porukalla lenkkeilemässä autolla, kävimme Fiskarssissa Slow Food Festivaalleilla. Tämä oli meille ainakin kolmas vierailu; melko samat lähituottajat esittelivät hyviä tuotteitaan ja joka kerta on sää suosinut tilaisuutta. Maistiaisia oli paljon, kuten ennenkin, ja aina yhtä hyviä. Vaan oli paikalla jotain uuttakin: uusi yleisö-WC oli keskeisellä paikalla ja ainakin toistaiseksi hyvin siisti...


Lehtikaalisoppa oli maukasta

Saskatoonihilloa piirakassa Tackorkin tilalta Nauvosta, olipa maukasta...



Fiskars-joki