Hae tästä blogista

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

25.1.15 on taas talven tuntua

kun maassa on vähän lunta. Tiedä häntä, kuinka kauan pysyy, kun näyttäs oleva lämpötila 0:ssa.

Vaan tämmöisiin talviin kait täytyy vaan tottua täällä etelämmässä; Lapissahan on kunnon talvi, pakkasta ja lunta vaikka tänne lähettää...

Istuksin tässä hetken väsyneenä, kun meillä oli tänään taas pyykkipäivä. Meillähän ei ole omaa pesukonetta, vaan käytämme halvalla taloyhtiön pesukonetta ja kuivaushuonetta. Pesutupa on vain 50 metrin päässä, joten ei siinä kovasti tule lenkkeiltyä, kun sinne kulkee. Liikuntaa olen kuitenkin saanut tänään niin, että väsyttää, ja siksi välillä on levättävä. Lepäillessäni tässä työpöydän ääressä nautin revontulten katselemisesta...

Nämä reposet on kuvattu Kanadassa, Manitobassa, kuva netistä...
Revontulia en ihan luonnossa täällä etelässä nähnyt, vaikka niitä näyttäisi olleen näkyvissa jopa Virossa. Olen siis katselut maisemakuvaajien feissarikuvia, joissa harva se päivä on julkaistu toinen toistaan upeimpia kuvia reposista, siis revontulista.
Ja netissä on paljon näyttäviä videoita tuosta koukuttavasta luonnonilmiöstä. Esim Rovaniemen matkailusivulla on tietoa, kuvia ja video. Myös VisitFinland -sivustolla on näyttävä 2-minuuttinen video aiheesta. Googlen kuvasivulta pääsee katselemaan satoja revontulikuvia. Kannattaa nautti kuvista ja videoista, jos et ole itse päässyt luonnossa näkemään revontulia.

Minä en ole kuvannut kuluneella viikolla mitään. Sen sijan kävin kahtenä päivänä Espoossa hammaslääkärissä, sillä alaleuassani kipeytyi hammas. Ja niinhän sen sitten tiistai-iltana kirurgi vetäisi pois ja määräsi minulle antibioottikuurin. Ja kun en muistanut vanhaa lääkäriohjetta piimän juonnista antibioottikuurin aikana, niin vatsani on ollut hieman levoton, ei kuitenkaan kipeä. Homma helpotti, kun eilen muistimme sitten ostaa piimää ja hapankaalia.

Olen (usein) suunnitellut  tekeväni kuvakirjan. Yhden sellaisen teinkin jo useita vuosia sitten, kun olin uuden kuvakirjaohjelman koekayttäjä. Vaan nyt minusta tuntuu, että kuvia on niin paljon, etten tiedä, mitä siihen kirjaani laittaisin. Poikani sen sijaan on ahkeroinut ja tehnyt mm. lapsista ja Espanjan lomamatkoista mukavia muistoja kuvakirjojen muodossa.

Ja kuvakirjojen taso on niin korkealla, että tuskin kehtaisin tekelettäni näyttää, kun vertailuksi ottaa Ifolorin vuoden kuvakirjakilpailun palkitut. Ja voittajaa on rauhoittava selailla ja ihailla, vaikka koko ajan hiipiikin pieni kateus mieleen...

Kuvavalmistamo Ifolor on tehnyt asiakkaidensa kanssa suurensuuren kuvakirjan nimeltään Onni on.
Se löytyy tästä linkistä.

Ehkä vielä joskus minäkin tartun kameraan ja kuvaan jotain. Sitten saan tänne tekstin sekaan omiakin valokuvia. Sitä ennen käyn kuitenkin taas Hesassa valokuvakerhon kokouksessa ja paria lekuria tapaamassa...




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

18.1.15 Taas lähti lumet

kun on ollut vesisadetta ja kovaa tuultakin. Siis ei nuo talvet nyt kovin pitkiä ole, valitettavasti. Liukkautta ei nyt pariin päivään ole ollut, kun soratiet ovat jo ihan jäättömiä, vaan paljonkos tuo vaatii, kun vesi muuttuu jääksi...
Sitä lunta satoi siis viimeksi viikko sitten sunnuntaina oikein kunnolla, ja jo tiistaina oli pihatien lumi sulanutja liukas jää hankaloitti kulkemista, vaikka olikin hiekotettu:



Tapasin velipojan viikolla ja hän innostui kehumaan virkistävää juomaa, jota nimitti Siperian teeksi. Googletin ja löysin monia linkkejä, joissa kehuttiin Vuorenkilven ruskeista lehdistä tehtyä tehojuomaa. Tuossa on hieman tekstiä malliksi:

"Vuorenkilven fermentoituneet lehdet toimivat mainioina piristäjinä teen joukossa. Tämä on yksi takapihan helpoimmin bongattavista adaptogeenisista kasveista, joka parantaa mukavasti aineenvaihduntaa. Vuorenkilvelle löytyy paljon muitakin käyttötapoja mm. ihonhoidossa (tuoreiden lehtien arbutiini jne.), mutta "boosteriteen" keittely toimii käytännössä helpoiten ja on mielenkiintoinen takapihalta löytyvä aarre, jota juuri kukaan ei tiedä hyödyntää. 

Mongoli- ja burjaattikansat käyttävät vanhoja lehtiä teenä väsymyksen poistoon. Vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettu tee kulkee Siperiassa nimellä "Mongol tea", ja englanninkielisessä kirjallisuudessa siitä käytetään usein nimeä "Siberian tea". Eläinkokeissa juuri fermentoituneista, tummista lehdistä valmistetulla kuumainfuusioilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia suoritus- ja vastustuskykyyn (mm. immunomodulatiivisuus).

Käyttö: kerää fermentoituneet (käymisprosessin läpikäyneet), tummat lehdet talteen. Säilö paperipussiin tai lasipurkkiin ja käytä teen raaka-aineena (1 lehti / litra vettä). Juo 1-2 kuppia päivässä virkistävään ja piristävään tarkoitukseen." (Jaakko Halmetoja)


Aion kokeilla tuota juomaa, sillä lumen altakin niitä lehtiä voi otta talteen, huuhdella ja sitten kuivata teeainekseksi.

Käväisin Jäkessä kirpputorilla ja löysin sieltä miehelle oivan mukin. Olen etsiskellyt pitkään tukevaa mukia, jossa pohjan halkaisija on suurempi kuin yläreunan. Ja nyt se löytyi, joten mies sai aikaistetun synttärilahjan.


Kelpaa tuosta sitten nauttia Siperian teetä, kunhan siihen saan ainekset...

Tässä muutamia linkkejä eri kirjoituksiin Siperian teestä, joka ei tietenkään ole oikeaa teetä:

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

11.1. Taas tuli lumitalvi,

vaan onhan tuota lunta ollut jo useamman kerran. Kuitenkin pakkasten jälkeen on joka kerta tullut suoja ja vesisade, ainakin tänne Suomen Etelän pohjoisosiin, ja lumet ovat sulaneet pois. No viime yönä tuli taas talvi, kun lunta tuli tuiskuna liki 15 cm. Päivällä lämpötila taisi olla -0 astetta ja auratut tiet olivat liukkaita. Iltaa kohden lämpötila laski ja pakkasta on nyt illalla 11 astetta. Eipä tuota kovin paljoa enää tartteisi lisää, siis tuota pakkastakaan.

Reippaasti tuota lunta oli viime yön aikana tuiskuttanut...
Käytiin tänään vaihteeksi lenkillä, mutta liukkauden ja parin harmittoman kaatumisen takia käännyttiin jo ensimmäisestä kadunkulmasta takaisin koteihin päin, joten lenkin pituudeksi jäi vain noin 1,5 km. Kyllä tuo reilu puolituntinenkin raikkaassa ulkoilmassa teki hyvää muutaman päivän maanneelle vartalolleni, sielusta puhumattakaan.

Eilen ja tänään olen katselut harvinaisen paljon telkkaria. Lauantai-iltaisin vakiokatsottavakseni on muodostunut Wallander, ruotsalainen inhimillinen poliisi. Mankellin kirjoihin perustuvat elokuvat poikkeavat melkoisesti CSI-tyyppisistä leffoista. Ruotsalainen poliisi kysyy epäillyltä, että tiedätkö mitään tästä jutusta. Ja kun toinen kieltää, pyytää poliisi anteeksi, että häiritsi; tämä ehkä hieman, mutta vain hieman, liioitellusti sanottuna. 32 osainen elokuvasarja on lähestymässä loppuaan, sillä Wallader kärsii jo Alzheimerista. Jäljellä on ilmeisesti vielä yksi filmi, jonka jälkeen Wallander pääsee hyvin ansaitulle levolle. Tuo viimeinen elokuva on filmattu v. 2013.

Tänään, sunnuntaina katsoin dokumentin Kahden naisen sonni. Riemastuttava kertomus, kuinka Aira Samulin siirrätti Miina Äkkijyrkän suuren Sonni-teoksen Haminasta Hyrsylänmutkaan. Olin iloisesti yllättynyt Miina Äkkijyrkän luonteesta ja toiminnasta, todellinen taiteilija...
Ohjelma on tullut aiemminkin ja se kannattaa katsoa Areenasta, löytyy tuon linkin takaa.

Sitten Teemalta tuli, myös uusintana, Tiededokumentti Toiset aivomme. Ohjelman kuvaus: "Tutkijat ovat havainneet, että suolistossamme sijaitsee toinen aivokeskus. Sen toiminta säätelee mm. persoonallisuuttamme, ja Parkinsonin taudin kaltaiset aivosairaudet voivat johtua suoliston neuronien rappeutumisesta." 
Oli tosi mielenkiintoinen ja minusta näyttäisi siltä, että kiinalainen lääketiede on jo 5000 vuoden ajan tiennyt sen, mitä nyt todistellaan länsimaisilla tiedoilla ja korkean teknologian laitteilla. 


Kannattaa muuten katsoa välillä Kristiinan käsityön tuloksia blogistaan Akvarelleista kalannahkaan

Vielä muutama kuva alkuviikon lenkiltä täältä Lappohjasta:




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

4.1.15. Hyvää koko tätä loppuvuotta...

Niin se meni vuodenvaihde ihan kotosalla. En nähnyt yhtään rakettia, vaan kuulin kyllä paukutusta, vaan ei se juuri häirinnyt.

Saunottiin aattoiltana, kuten jouluaattonakin, muta en vieläkään muistanut laittaa syksyistä saunavihtaa likoamaan, jotta voisin kunnolla kylpeä. Kohta siitä on kaikki lehdet irronneet, joten sitä rankaa ei kyllä kannata hautoa käyttöön.
Lienee parempi käydä tuolla metsässä ja tehdä vihta katajasta. Niin, olen monasti vihtonut katajasta hautomallani oksakimpulla. Se tekee ihanasti ihoon pieniä reikiä ja veri alkaa kiertää, ei valua... Onkelmana on vaan se, että ei ole omaa metsää, josta ne katajanoksat voisi taitella...

Ennen vuodenvaihdetta käväisin Hesassa ja samalla Postitalon kirjastossa näyttelyssä. Mieleenjäävä näyttely "5000", on omistettu kaikille liki 5000 naiselle, jotka Suomessa vuosittain sairastuvat rintasyöpään. Lisää kuvia Kuvat.fi-kansiossani.




Jouluna oli siis lunta ja luonto kauneimmillaan, kuten edellisen kirjoitukseni kuvista voi nähdä. Sitten vuodenvaihteessa tuli suoja ja vesisade ja eilen ei enää ollut lumesta tietoakaan, paitsi jossain kasoissa.

Ei sitä lunta paljoa ole...
Tänä amuna oli sitten kiva herätä, kun kiinni olevien sälekaihtimien läpikin huomasi, että taas on
ulkona valkoista. Lunta oli yön aikana tullut ihan kiva kerros, ja taas on tunnelma kohdallaan.

Pitkästä aikaa lähdimme lenkille, tosin vasta iltapäivän puolella. Tuuli kävi pohjan puolelta, vaikka muutoin ei kylmä ollutkaan, kun lämpötila oli -0.

Kamera oli kirkon lenkillä mukanani ja siinä 50 millin linssi. Kivan kevyt Canonini on kantaa tuon objektiivin kanssa, vaan totuttelemista on kuvaamisen kanssa: sillä ei saanut zoomattua, vaikka kuinka yritin...



Sain otettua muutamia kuvia täältä Lappohjasta:




Komea portti


Lappohjan kirkon kellotorni
Tosi suuri kuusi...






































Toivotan sinulle, lukijani, oikein hyvää ja menestyksekästä koko tätä loppuvuotta 2015!