Hae tästä blogista

torstai 24. joulukuuta 2015

24.12.15 Jouluaatto

 juhlista jaloin; ainakin meillä täällä Suomessa. Useimmilla on palkallinen vapaapäivä, vaan jos oltais Ameriikoissa, niin tämä taitais olla liki tavallinen työpäivä.
Niin, paitsi meillä eläkeläisillä on vapaata Suomessa liki koko ajan, ainakin kun sukua ei keräänny joulun viettoon ainakaan meille.
Ollaan siis kahdestaan ja eletään melkeesti tavallista elämää. Ei ole kinkkua pöydässä, eikä vielä tänään kait lämmitetä laatikoitakaan ruuaksi. Syödään eilisen ruuan tähteitä, siis siskonmakkarapastaa. Oikein hyvää, vaikka mies ei ihan antamani ohjeen mukaan sitä valmistanutkaan...


Toivotamme lukijoille ja kaikille muillekin 
Oikein Hyvää ja Rauhallista Iloisen Joulun aikaa!!!





sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20.12. Neljäs adventti ja

enää neljä yötä jouluun. Ja sitten se pian onkin jo ohi...

Eilen, lauantaina, oli aivan uskomattoman lämmin ja aurinkoinen päivä. Lenkkille lähtiessämme kertoi naapurin rouva, että armeijan rannan puissa istuu edelleenkin haikaroita. No, me suunnistimme sinne tyynessä ja lämpimässä säässä. Kun katselimme tieltä rantaan päin, paistoi aurinko häikäisten suoraan silmiin. Mies laski kuitenkin näkevänsä 6 haikaraa, vaikka me toiset oltiin ihan auringon sokaisemia. Vasta sitten, kun päästiin niemen nokkaan ja katseltiin puita myötäaurinkoon, näin minäkin ne haikarat. Kuvista niitä ei oikein tahdo erottaa, kun vain 85 millisellä zuumailin. Ja sitten kun varovaisesti lähestyin puita, joissa linnut olivat, ne tietysti lehahtivat lentoon, eivätkä enää sillä kertaa palanneet.

Hyvällä tahdolla, tai silmillä, kuvasta erottuu kolme haikaraa...
Aurinko siis lämmitti, jopa niin paljon, että laitureiden reunalankuista haihtui, siis höyrysi, vesi. Vasta-aurinkoon silmä erotti höyryn helposti, kuviin en oikein hyvin ilmiötä saanut näkymään




Aiemmin viikolla olin käynyt pitkästä aikaa Hangossa, siis kaupungin keskustassa. Odottelin rannalla aikani, jotta sain kuvattua auringonlaskun, joka oli tosi näyttävä. Kello oli tuolloin 15.33, siis melko lyhyitä ovat vielä nämä päivät. Vaan ylihuomenna lyheneminen pysähtyy ja pian ollaan jo menossa kohti kevättä...






Tänään on neljäs adventti ja siksi olen saanut sytyttää 4. kynttilän. Oikein hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.12 Lucian päivä

ja 3. adventti on tänään. Ja ulkona +3 lämpöä täällä eteläisimmässä Suomessa. Ei siis kovin jouluisalta vaikuta. Kolme kynttilää kuitenkin valaisee sen lisäksi, kun päivällä lenkillä ollessa aurinko loisti pilvenraosta meren pintaan.



Oikein piti ottaa kalenteri esille, jotta muistan, mitä viikolla on tullut tehtyä. Siis eipä oikeesti paljon mitään, ainakaan valokuvia ei näytä tullee otetuksi. Niin paitsi noista pihavaloista otin kuvia joulukorttien pohjaksi. Ja sainkin kortit tehtyä ja ne tulivat jo painettunakin. Onneksi vasta huomenna on se viimeinen postiinjättöpäivä, jolloin kortit voi lähettää jouluhinnalla, siis ettei jäänyt ihan viimetippaan tänäkään vuonna joulumuistamiset. Nykyisin tulee nuo onnittelu- ja joulu- yms. toivotukset laitettua pääosin s-postilla ja facebookissa. Paperisen joulukortin lähetämme oikeastaan vain niille ihmisille, joiden digitaalisia yhteystietoja minä en tiedä.


Viikolla kävin ronkittavana mm. hammaslääkärissä. Taas paikattiin yksi reikä ja yksi etuhampaan kärjen lohkeama. Ei ole halpaa tämä suun hoito, ja kuinkahan monta rahanreikää suustani vielä löytyykään ennen kuin rintasyövän uusiutumisen estolääkitys aikoinaan loppuu.

Lapset lensivät taas aurinkoon, ja sain viestin, että eräs tuttavapariskunta on muuttanut Lissaboniin. Milloinkahan itse uskaltaisimme tehdä radikaalin elämänmuutoksen; pahaa pelkään, että ei ehkä koskaan. Tai purjehditaan se vene nyt ainakin ensin tänne Suomeen ensi kesänä...

Taas muuten tuntuu siltä, että kirjoittelen näitä juttuja vaan omaksi ilokseni, vaikka en aina iloitsekaan kirjoittaessani. Minulla lienee noin 12 uskollista lukijaa, sillä sen verran näytetään tilaston mukaan blogini uusia tekstejä luettavan vakituiseen. Kiitos ystäväni...

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6.12. Hyvää itsenäisyyspäivää

ja toista adventtia! Mukava viettää tätä päivää sisällä, sillä ulkona tuulee, sataa ja merivesi on korkealla. Lämpötila on tosin nyt iltapäivällä tätä kirjoittaessani  täällä Järvenpäässä 10,2 astetta plussaa, joten taitaa olla lämpimämpi kuin monasti kesällä oli ollut.

Kuluneen kahden viikon aikana olen saanut olla mukana monessa mukavassa tapahtumassa:


Siskon nimipäiviä vietettiin monen siskon ja yhdistyksen tukijan kanssa Namun tiloissa. Siis oltiin yökerhon tiloissa, jotka Siskot ry oli saanut maksutta käyttöönsä juhlan ajaksi. Kaikki esiintyjät olivat tulleet tukemaan syöpää sairastavien naisten yhdistystä ja esiintyivät siis korvauksetta. Samassa tilaisuudessa Sinelli luovutti Sisko-rusetin myyntikampanjan tuoton yhdistykselle. Juhlat olivat aivan ihanat ja siellä otettuja  kuvia voi katsella mm. yhdistyksen facebook-sivulla





HI:n valokuvauskerhon kanssa käväistiin pikkujoulu- ja kuvausmatkalla Tallinnassa. Silloin ei onneksi ollut niin kovaa tuulta kuin monena päivänä kuluneen viikon aikana. Paleltiin muutama tunti Paterei-vankilassa. Onneksi päästiin pois sieltä, sen verran hurjalta paikka vaikutti historiansakin valossa, että melkein karmaisi.

Paterei-vankilaa

Erinomainen oppaamme

Tervetuloa-kuva lienee muistona äskettäin vankilarakennuksessa olleesta taidenäyttelystä...

Ei kovin viihtyisän näköinen selli...

Lisää kuvia Patereista, Mikan ottamana, voi katsoa kerhon valokuvakansiosta. 

Ensimmäisenä adventtina olin taas kuuntelemassa Helsingin Laulun perinteistä joulukonserttia Temppeliaukion kirkossa. Upeasti kuoro lauloi, vaikka Inke-sisteri ei mukana enää laulanutkaan. Tuli ihan joulunodotustunnelma minullekin...

Eilen olin sitten opiskelemassa valokuvausta ja kuvankäsittelyä. Kameraseuran tiloissa pidetyn kurssin piti Mikael Rantalainen, jonka kursseilla olen aiemminkin ollut. Hänen upeita maisemakuviaan on nähtävissä myös  facebook-sivuillaan. Kuvasin käyttäen kameran valotushaarukka-asetusta ja sitten yhdistin kuvia mm. Elementsin Exposure-automaatilla. Tässä yksi alikulkukäytävässä otettu kuva malliksi tuloksista...




Siis oikein mukavaa 2. adventin ja itsenäisyyspäivän jatkoa sinulle, lukijani.





sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11. Melkeesti kuukausi humahti jo

loppuun, siis tästä marraskusta suurin osa on jo takana. Kiirettä on näemmä pitänyt minullakin, kun en kirjoitamaan ole ajallaan ennättänyt. Vaan eipä taida olla järkeä ottaa itselleen mitään pakkoja; jos en kirjoita joka sunnuntai, niin sitten teen sen, kun ennätän/siltä tuntuu. Nimittäin ei kirjoittaminenkaan aina maistu. Hyvänä esimerkkinä on kesäisen purjehdusblogini eteneminen: Kirjoitus on vielä Potsdamissa, vaikka ollan oltu jo liki 3 kuukautta kotona. Pitää pian innostua jatkamaan se loppuun asti, jotta innokkaimmat lukijat saavat tietää, miten loppumatkamme meni. Oltiinhan Potsdamin ja Berliinin jälkeen kulussa vielä muistaakseni 3 tai 4 päivää. Vasta elokuun lopulla pääsimme Fehmarnille, jonne jätimme s/y SeijMerin talvisäilöön odottamaan ensi toukokuuta, jolloin lähdemme tuomaan sitä kohti kotia.

Kuluneen kahden viimeisen viikon aikana olen tainnut viettää enemmän aikaa muualla kuin täällä kotosalla.
Kuitenkin vielä viikolla 45 olin täällä päivät yksin, kun mies oli naapurissa talkoissa.
Silloin käväisin taas Tammisaaressa kauppareissulla, siis tällä kertaa yksin. Meiltähän on sinne lyhyempi matka (14 km) asioille kuin Hankoon (20 km). Ja koska olin yksin, oli minulla erinomainen tilaisuus kävellä rauhassa kaupungin katuja kameran kanssa. Tuli otettua muutamia kuvia, joista jotkut jopa onnistuivat.

Tammisaaren kirkon torni naakkoineen

Taustalla Knipanin rakennukset

Museolla oli Joulukorttimaisia ikkunoita.





Käväistiin talkoista huolimatta lenkillä, kun traileri oli kertaalleen maalattu ja kuivui suojassaan. Kamera oli mukana, vaan ei juuri ollut kuvattavaa, tai ei oikein innostavaa semmoista.

Traileri kuivumassa 

Sotkettuja junavaunujen kylkiä näyttää kulkevan täälläkin...

Viikolla 46 menin Jäkeen Liikenneturvan kautta. Hain sielä materiaaleja, kun olin Eija-Maaritin kanssa keskiviikkona Järvenpäässä Aina on Oikea Ikä -messuilla. Ajankohtaan sopien esittelimme ikäihmisille liukuesteiden valintaa; siis sitä, kuinka saada pitoa jalankulkuun. Emme siis myyneet mitään, vaan valistimme messukävijöitä siitä, kuinka tärkeää on estää tapaturmia oikeanlaisilla jalkineilla ja niihin laitettavilla liukuesteillä.

Messujen jälkeen kiirehdin Hesaan elokuviin. Uudenmaan Insinöörit tarjosi jäsenilleen mahdollisuuden nähdä 007 James Bond:in Spectre -elokuva puoleen hintaan. Paikalla olikin salin täysi katsojia. Muistin taas, miksi elokuvissa kannattaa käydä: ottaa mukavasti vatsanpohjasta, kun kamera panoroi ja maisemat vaihtuvat suurella kankaalla. Se tunne voittaa menen tullen kotoisen tv-ruudun katselun
 Loppuviikolla kokoonnuttiin Safety Sisterssien kanssa Kaitaalla ja lauantaina kävin tapaamassa entisiä ylioppilasluokkalaisiani. Syötiin yhdessä Meripaviljongissa ja muu porukka meni sen jälkeen katsomaan Eduskunta 3 -näytelmää ryhmäteatteriin. Minä en ollut onnistunut saamaan lippua loppuunmyytyyn näytökseen, enkä jaksanut lähteä ovelta kyselemään peruutuspaikkaa. Kivaa oli kuitenkin tavata ystäviä ja syödä hyvin...

Sunnuntaina minulla oli historiallinen tilaisuus seurata jännittävää koripallo-ottelua: Saaran pelasi ensimmäisen kerran ToPon paidassa. Tyttö oli oikein reipas ja tuntuu pitävän samasta lajista kuin äitinsäkin aikoinaan.


Pelin jälkeen ajelin sitten pitkästä aikaa kaakkoisimpaan Suomeen, Kotkaan ja Haminaan.

Haminassa kiersin keskustassa ihailemassa kauniisti valaistut kirkot ja raatihuoneen.

Haminan raatihuone ja ortodoksinen kirkko iltavalaistuksessaan

Vihkikirkkoni (kauan sitten), Haminan ev.lut kirkko...
Viime viikolla HI:n kamerakerhossa saimme käytännön oppia valaisusta. Meillä kerholaisilla on mahdollisuus vuokrata studiovalaisinsetti taustakankaineen, ja Timo Ripatti opetti meitä käyttämään niitä. Arttu Markunpoika oli mallinamme ja saimme hyvän käsityksen "luonnonmukaisesta valaisusta". Nyt ei muuta kuin rohkeesti kokeilemaan...





Torstaina kävin silmäklinikalla 26.10 tehdyn silmäleikkauksen lopputarkastuksessa. Lekuri totesi silmän olevan kunnossa ja ryppykalvon tasoittuneen. Valitettavasti kuitenkin silmänpohjan rappeuma oli hieman edennyt, vaan ilmeisesti ei kuitenkaan huolestuttavasti. Kaihileikkaukseen  minun on hakeuduttava sitten myöhemmin, kun tulee oikea tarve. Toivottavasti ei tule ihan lähivuosina...

Nyt täällä Lappohjassa on ollut pienen pakkasen päivä. Aurinko paistoi eilen ja tänään melko mukavasti, vaan lumiräntää on viime yönä satanut sen verran, että tiet olivat tänään lenkkeillessä osin liukkaat.

Takapiha 21.11.15

Takapiha tänään, 22.11.15


Tänään otimme pitkästä aikaa käyttöön savipadan ruuanvalmistukseen. Isäntä laittoi sianlihan suikaleita marinoitumaan kurpitsasalaatin liemeen ja lisäsi sekaan valkosipulia ja tavallista sipulia sekä joitain mausteita. Sitten hän pilkkoi puoli kiloa nauriita ja neljä porkkanaa pieniksi kuutioiksi. Lihat paistettiin kuumalla pannulla ja sen jälkeen kaikki ainekset laitettiin liotettuun Schlemmertopf-pataan ja uuniin muutamiksi tunneiksi. Ja kyllä meillä on taan pariksi päiväksi hyvää ja terveellistä syömistä.

Kotimaiset juurekset hyvässä käytössä...


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

1.11. Marraskuuksi vaihtui jo

ja päivät senkun pimenee. Siis kun nyt on joinain päivinä ollut pilvistä, niin sisällä on oikeastaan koko päivän pidettävä valot päällä. Vaikka pysyyhän ne kyllä pitämättäkin...

Tänä aamuna Hangossa aurinko on näyttänyt nousseen 7.50 ja se laski jo 16.33. Päivän pituus on kuitenkin reippaasti työpäivän mittainen, 8 tuntia 48 minuuttia. Siitä se lyhenee vielä kait yli 7 viikon ajan ja heti joulun jälkeen odotellaan kovasti jo kevättä.

Tänään oltiin vaihteeksi lenkillä. Pilvisessäkin säässä sain kuvattua luontoa aika kivasti, siis omasta mielestäni.

Kanervan kukat lähikuvassa

Kirkkaita, keltaisia lehtiä valaisemassa maisemaa

Jäi tältä syksyltä vihdat tekemättä...

Maanantain silmäklinikkareissu meni hyvin. Operaation aikana olin näkevinäni, kuinka jollain imurin putkella silmästäni ensin imettiin jotain. Sitten pienet pinsetit nyppivät ja irrottivat joitain höytyviä/riekaleita, jotka se toinen instrumentti taas imaisi pois. Paikallispuudutuksessa tehty leikkaus kesti kait korkeitaan puolisen tuntia. Juotuani kotiutushuoneessa kahvit tuli mies hakemaan minua kotiin, minähän en olisi nähnyt ajaa autoa. Kun hoitaja sitten mittasi silmänpaineen operoidusta silmästä, en päässytkään lähtemään. Parin tunnin päästä uusintamittauksessa paina oli vielä vain 4, joten sovimme tarkistusmittauksen seuraavaksi aamuksi sinne Meilahteen. Emme siis lähteneetkään kotiin, vaan jäimme Jäkeen yöksi. Tiistaina sitten pääsimme LAppohjaan, kun silmänpaine oli hyvä 9. Kontrolli on kolmen viikon kuluttua, 19.11. Nyt laitan tippoja useamman kerran päivässä leikattuun silmään muutaman viikon ajan. Naamani saan pestä vasta huomenna, viikko operoinnista, ja saunominen on sallittua vasta ensi viikon jälkeen. En ilmeisesti näe yhtään paremmin kuin viikko sitten, vaan toivottavasti silmäpohjan ryppykalvon aiheuttama keskeisen näön sumeneminen on pysähtynyt. Tässä mielenkiintoinen video silmänpohjan ryppykalvon poisto-operaatiosta.





Käydessäni viikolla Tammisaaressa, katselin erään sisustustavaraliikkeen löytökoreja. Sieltä löysin sellaisen esineen, jota ilman en voi kait olla, koska ostin kakkuvuoan!

No, se oli tietysti tosi halpa, vaan sen lisäksi ostokseni tuki Roosa Nauha -keräystä; tuotosta luvattiin 2 Euroa syöpäsäätiön tukeen.

Ostin sen vuokan 5 Euron hinnalla, vaikka sen alkuperäinen hinta oli niinkin suuri kuin 36,25 €. Tosi kannattava ostos...


Eilen sitten sain pitkästä aikaa laittaa ruokaa. Mies oli venetrailerinteko -talkoissa ja olin kutsunut talkoolaiset meille syömään. Laitoin lihamurekkeen uuniin ja otin uuden vuokani käyttöön. Leivoin siis kahvikakun. Ennen vanhaan kahvikakkua sanottiin kuivakakuksi, vaan kehitys kehittyy. Selasin joitain leivontablogeja netissä ja luin Iloleipurinkin sivulta tälle vuo'alleni tarkoitetun ohjeen. Lopulta tein sellaisen taikinan, jota ei vatkattu, ainekset vain sekoitettiin keskenään. Ja ihan syötävähän siitä kakusta tuli; se kun siis on makeaa ja siinä on kuivahedelmien palasia, niin miehelle se maistuu enemmän kuin hyvin...


Lihamurekkeen kanssa uunissa paahdoin kasviksia. Kuvassa juuripilkotut kaskinauriit, punajuuret, porkkanat ja raitajuuret. Kauniita myös uunittamisen jälkeen muut paitsi raitajuuri, joka muuttui ruman mustanruskeaksi...



Syksyinen ranta voi olla aika kaunis, vaikka on pilvistä ja paras ruska jo tiessään...

Lappohjan rantaa 1.11.15


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

25.10. Ja nyt sitten

on jo satanutkin. Parasta aikaa kuuluu vettä tippuvan ikkunapellille.




Alkuviikko oli vielä kuivaa, joten käyntini valokuvauskerhon maanantai-illassa ei ollut ongelma.

Syyskilpailun ratkettua saimme mukavaa oppia valomaalauksesta ja harjoittelimme sitä.
Siinä siis pimeässä paikassa valaistaan kuvattavaa kohdetta esim. taskulampulla. Jalustalla oleva kamera on ensin tarkennettu kohteeseen ja suljinaika on laitettu tarpeeksi pitkäksi, vaikka 15 sek. Sitten kamerasta valotus päälle ja valolla sohimaan kuvattavaa. Tallentuvaan kuvaan voi vaikuttaa valon värillä, valokeilan leveydellä ja voimakkuudella jne. Oli tosi mielenkiintoista puuhaa. Pitänee joskus yrittää ihan ominenikin...



Keskellä viikkoa kävin sitten hammaslääkärissä tarkastuksessa. Viime talvena minulta jouduttiin vetämään kaksi hammasta pois, vaikka sain silloin sytostaattihoitoja ja vastustuskykyni oli aika huono. Selvisin kuitenkin molemmista oikein hyvin, ja nyt piti olla vain normaali vuositarkastus. Kävi kuitenkin ilmi, että yhdestä ylähampaastani oli paikka lohjennut pois ja toisessa oli pieni reikä. Siis puolentoista tunnin keikka siitä lopulta tuli, ja toinen puoli suuta oli vielä pari tuntia puuduksissa.

Sain myös 1-vuotis kontrollin tulokset tietooni samana päivänä. Ja odotusteni mukaisesti kaikki tulokset olivat puhtaat. Toivottavasti minun ei tarvitse mennä Meilahteen ennen ensi syksyä. Niin paitsi että huomenna menen, kun käyn ryppykalvon poistossa. Ei, kyseessä ei ole kauneuskiruginen operaatio ryppyjen poistamiseksi mummon naamalta. Silmäklinikalla poistetaan päiväkirurgisesti näköäni huonontava ryppykalvo silmänpohjasta. Vasemman silmäni näkö ei operaatiosta ehkä juuri parane, vaan ilmeisesti huononeminen kuitenkin lakkaa.
Ja keskiviikon kruunasi käynti illalla jalkahoidossa leikkauttamassa varpaankynnet. Samalla tosin jalkahoitaja teki minulle uudet silikoniset varpaanvälinleivittäjät, joten voin taas kävellä vaivasenluuleikatulla jalallani varpaat hyvässä ojennuksessa.

Torstaina lähdimme siskon kanssa rentoutuslomalle Tallinnaan, auto laivassa. Majoituksemme oli Pirita Spassa, ei siis kaupungin keskustassa. Mennessä oli aikamoinen myrsky, joten otimme hytin ja siellä Sintun matka sujui leppoisasti sohvalla maaten. Pääsimme molemmat alkuillasta kasvohoitoon ja loppuillan olimme kylpylän saunoissa ja uima-altaassa. Oikeastaan kumminkin loppuilta sujui saunomisen jälkeen sängyssä. Kauhistelimme hetken aikaa  televisiosta Juise Leskisen. musiikin raiskausta ja kävimme sitten nukkumaan.

Perjantaiaamuna meitä odotti yllätys: aamiainen ei kuulunutkaan huonehintaan! Ilmankos majoitus olikin ollut hämmästyttävän halpaa, vain 33.50 €/yö/2hh. Maksettiin sitten 9.70 €/ nenä ja syötiin aamiaista koko rahan edestä.
Kuvasin Tallinnan näkymiä hotellin 5. kerroksen ikkunoiden läpi. Täällä näkökulma oli aika lailla erilainen kuin Viru-hotellin ikkunoista. Nyt en tosin saanut linssiä kiinni lasiin, joten kuvat ovat aika lailla suttuisia.





Perjantaina ei enää satanut, joten saatoimme käydä lähikaupassa kävellen. Selveristä tullessamme ihmettelimme kovaa naputtavaa ääntä, joka muistutti tikan hakkausta. Ja sitähän se olikin: Tikka, vai palokärkikö oli, hakkasi kerrostalon seinää vimmatusti. Oli saanut rappaukseen jo aikamoisen kolon...


Satamassa odottelimme illansuussa laivaan pääsyä. Kuvasin ympäristöä, vaikka pilvinen sää ei ollutkaan kovin inspiroiva.




Paluumatka Helsinkiin sujui taas hytissä,  nukkuen; vaikka merellä ei nyt ollutkaan myrskyä.

Eilen, lauantaina, ilma oli yllättäen taas kaunis ja aurinkoinen. Me siskokset teimme reippaan kävelylenkin Järvenpäässä Lepolan uudella asuntoalueella ja entisen maatalousnormaalikoulun alueella. Siellä kiersin muutama vuosikymmen sitten monet kerrat lasten kanssa luontopolkua ihmetellen sikoja, kanoja, lehmiä ja muita maatalon eläimiä. Nyt niitä ei hevosia lukuun ottamatta enää näkynyt. Vain sonni oli paikoillaan...


Upeassa auringon paisteessa kypsyneet marja-aroniat näyttivät kauniilta ja maistuivat hyviltä


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

18.10. Ei vieläkään sada

joten ei metsässä ole sieniä. Minua alkoi oikein ajatteluttaa tänään lenkillä tämä aurinkoinen syksy. Mitä jos sadetta ei enää tulisikaan? Kaunista on ja lämmintä, ihanaa ulkoilla, vaan jos tämmöstä olisi aina, niin seurauksena voisi olla katastrofi.
No, onneksi meillä kait kuitenkin on vielä ne ihanat neljä vuodenaikaa, ja niistä nyt menoillaan upea syksy. Nautitaan tästä niin kauan, kuin tätä kestää...



Siis sieniä ei ole. Kävin viikolla Teijossa, jossa pojan lapset viettivät syyslomaa isovanhempiensa kanssa.

Tuliaisiksi vein rasiallisen pakastesieniä, kun olivat kertoneet, että metsästä ei löydy sieniä. Kuitenkin, kun kävimme laavulla makkaran paistossa, oli metsään ilmestynyt muutamia suppilovahveroita. Olivat vaan tosi pieniä, niin että jätimme suurimman osan vielä kasvamaan.

Nykyajankin lapset osaavat leikkiä luonnon antimilla, kun isovanhemmat opastavat. Niinpä Saara ja Samu tekivät kaarnalaivan, sille maston ja purjeet. Siellä sitten tyynessä järvessä uittelivat laivaansa hyvin tyytyväisinä.



Ollan lenkkeilty tällä viikolla melko ahkeraan. Perjantaina jopa Paraisilla asti. Se reissu oli lenkkikavereitten autolla; käytiin pesuainetta ostamassa Virtasen maalikaupasta. Samalla katsastettiin Paraisten vanha kivikirkko (vain ulkoa) ja Tammiluodon viinitila. Ostettiin myös Oxan kahvilasta sekundapipareita pussillinen joulua odottamaan. Niistä myöhemin lisää, jos eivät lopu sitä ennen...

Paraisten kirkkoon ei valitettavasti päässyt sisään...

Tammiluodon viinitila oli vierailta jo suljettu...

Nyt viikonloppuna kierrettiin taas Lappohjan rantaa; siis kuljettiin ihan rannassa ihmettelemässä alhaista vedenkorkeutta.






Ensi viikon, siis jo huomisesta alkaen, olenkin taas Hesassa. Joka päivälle on jotain ohjelmaa; jo hieman jännittää kaikki tarkastukset ja kontrollit ja matkat...