Hae tästä blogista

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sadetta on ollut muutamana päivänä

ja joissa näyttäisi piisaavan vettä. Varmaan nyt pohjavesikin on tarpeeksi korkealla talven tulla. Nyt taitaa olla täällä etelässä vuoden pimeimmät ajat, sillä täällä ei vielä lumi valosta maisemaa. Aurinko nousi tänään vasta 8.48 ja laski jo 15.41. Päivän pituus oli lyhyenlainen, vain 6 h 53 minuuttia. Kuukauden ajan ja tunnin verran päivä vielä lyhenee, sitten se kääntyy joululta pitenemään taas. Jaksetaanhan me tämän kaamoksen ohi, eikö vain...

Kun mennä kesänä satutin olkapääni Burgissa, eikä siellä ollut mahdollista suorittaa tarkkoja tutkimuksia, niin vasta nyt viikolla ennätin magneettikuvaukseen. Se oli yhtä metelöivä kone kuin aiemmillakin kerroilla, jolloin olen maannut sen sisuksissa silmät. Oli minulla meteliltä suojaamaan kuulosuojaimet; niissä vain oli kovaa musiikkia, vaan onneksi pyynnöstäni sulkivat radion. Pidin ahtaassa kammiossa silmäni todella kiinni ja laskin sekunteja tietääkseni, kuinka kauan kuvaus kestäisi. Ennätin laskuissani johonkin liki neljään sataan, joten kait siellä meni yli kuusi minuuttia. Ei minuun meinannut paniikki tai ahtaanpaikankammo iskeä, mutta varmuuden välttämiseksi oli hyvä, että oli jotain tekemistä...

Kuvausreissulta palatessani oli jo ihan ilta ja hämmästyksekseni näin Jpäässä kauniisti valaistuja
puita. En päässyt kovin lähelle kuvaamaan, vaan sain kuitenkin muutaman kuvan, joista voisi vaikka teettää joulukortin, vai lieneekö liian tummataustainen...?


Kävin viikolla Hesassa eräässä kokouksessa valitsemassa yhdistykselle uuden puheenjohtajan. Samalla tapasin monia kollegoita; siis entisiä sellaisia, eihän siellä juuri eläkeläisiä ollut. Helsingissä oli keskiviikkona kuiva, ei kovin tuulinen sää, joten oli vaihteeksi kiva kävellä kaupungilla, jossa joulurieha ei vielä täysin ollut alkanut. Ja junamatkailu oli vaihteeksi mukavaa sekin ja eläkeläiselle suht edullistakin. Lipunmyyjä Jpään rautatieasemalla myi minulle Jpää-Tikkurila- Helsinki välille eläkeläisliput Jpää-Tikkurila ja Jpää-Helsinki. Jälkimäinen lippu oli halvempi kuin seutulippu Tikkurilasta Hesaan olisi ollut, joten voitin liki euron. Kiitos VR:n palveluhenkilö...

Viikonlopun vietimme talkoissa Miehikkälässä. Ruokailutilan remontti tuli tehtyä, työpöytä ja kaappi saivat uuden paikan ja seinien alaosa uuden maalin. Polveni on vielä melko hellät lattialla pyörimisestä, sillä seinää lattian rajasta en voinut maalata seisoviltani. Ja jostain syystä nyt alkaa rintalihaskin olla hellänä; vaan miten telan pyörittely voi vaikuttaa moiseen pieneen lihakseen...

Vt-7 eli E18 -tien sekä Haminan ohitustien rakentaminen oli taas edistynyt muutamassa viikossa aika harppauksen. Putosin kartalta monta kertaa, kun liikennejärjestelyistä ei meinannut saada tolkkua. Liikenteenohjaus oli hoidettu ihan kohtuullisen hyvin, vaan vanhasta muistista ei enää voi  kuvitellakaan ajavansa Koskenkylästä Kotkaan tai Summasta Husulan ohi Lappeenrantaan päin, niin paljon teiden linjaukset näyttävät muuttuvan. Kun aikoinaan, 30 v sitten, aloitin ajamisen Haminan ja Jpään välillä, kulki tie vielä Loviisan ja Porvoon keskustojen läpi. Sitten kun tämä suuri urakka valmistuu, pääsee Haminasta Turkuun moottoritietä pitkin ilmeisen joutuisasti. Niin se maailma muuttuu...

Uusi silta ennen  Pyhtään kirkonkylan liittymää

Vielä ei ajettu viittojen mukaan Haminan ohikulkutiellä Husulassa

  Lähdimme perjantaina iltapäivällä matkaan aurinkoisessa säässä.

Ennen kuin pääsimme perille, oli
maisema jo muuttunut sumuiseksi. Sunnuntaina päivällä Kaakkois-Suomessa satoi paikoin lunta, joka ei onneksi kuitenkaan jäänyt maahan, vaan suli heti pois.


Kyllä se talvi kohta tulee...








 
Neuvottoman lahdella oli sumua...








maanantai 18. marraskuuta 2013

Täysikuu ja Eino-myrsky

ovat olleet uutisissa ja kuvasivustoilla tänä viikonloppuna. Ja kaikkihan me olemme ne omin silmin nähneet ja kuulleet. Turhan monet ovat joutuneet myös kokemaan einon aiheuttamat vahingot. Meillä oli sähköt poikki vain reilun tunnin ajan tänään puolenpäivän maissa, mutta tietääkseni kymmenet tuhannet taloudet eri puolilla Suomea joutuvat olemaan ilman virtaa toista vuorokautta.  Siis onneksi asumme täällä eteläisessä Suomessa, jonne tuo myrsky ei suurimpia vahinkoja aiheuttanut.

Täysikuu loistaa taas pilvettömältä taivaalta, vaan minä en siitä onnistunut vieläkään samaan kunnon valokuvaa, vaikka lauantai-iltana kerran yritinkin. Netissä sen sijaan on kadehdittavan onnistuneita ja kauniita uusia kuvia täyskuusta, niitä löytyy mm. googlettamalla.

Olehan minä yrittänyt tuota kuuta kuvata aiemminkin, vaikkakaan en kovin onnistuneesti. Syyskuun täysikuusta sain Miehikkälässä joitain kuvia. Näissä ihmeellistä mielessäni on se, että taivas muuttui alta aikayksikön pilvisestä paljaksi:



Kuluneen viikon olin liki kokonaan Jpäässä ja Hesassa. Ohjelmaan kuului valokuvakerhoa, lapsenlapsia, silmälääkäriä ja messuilua. Kamera oli koko ajan mukana, enkä onneksi käyttänyt sitä yhtään.
Lappohjaan palattuani lähdimme lauantaina taas Pertin ja Ingen houkuttelemina lenkille, joka tällä kertaa meni metsään. Saimme upeassa ulkoilusäässä muutaman kilon suppiksia ja 5 kanttarelliä. Siis ei kanttiskiloja vaan kappaleita. Sienistä mies laittoi sunnuntaipäivällisen, joka syötiin yhdessä lenkkeilykavereitten kanssa.

Ruuan jälkeen rupesin laittamaan Pertin läppäriä kuntoon, siinä ei netti toiminut. Sainkin koneen ja sen nettitikun aluksi kondikseen. Sitten latasin uuden virustorjuntaohjelman entisen lakattua suojaamasta konetta. Eipä asennus onnistunut, vaan seurauksena oli sininen ruutuja ja kone oli buutattava. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen menin Saunalahden sivuille, rekisteröin uuden käyttäjän ja tilasin Elisan tietoturvapaketin; nämä kaikki siis läppärin omistajan nimiin. Ja kun sitten tänään, maanantaina, yritin asentaa sitä tietoturvaa, niin taas oli seurauksena sininen ruutu ja sitten musta ruutu. Että semmoinen osaaja olen tietokonehommissa, vaikka jo liki 42 vuotta sitten olen käynyt ensimmäisen ohjelmointikielen kurssin. Nyt iltapäivällä sitten suosiolla veimme sen läppärin korjaamolle, jossa luvattiin 35 Euron hintaan selvittää, missä vika on; toivottavasti ei minussa...

Kaikki suppikset eivät menneet siihen ihanaan soosiin, vaan laitoin neljä pellillistä sieniä kuivumaan uuniin. Kiertoilma ja 50 astetta, ja niinpä meillä on nyt taas pari purkillista tuoreita kuivattuja suppiksia. Niistä ei kait enää saa yhtä hyvää soosia kuin tuoreista?








maanantai 11. marraskuuta 2013

Syyssateita

ja paljasta marraskuuta on nyt ihan tosissaan. Päivät alkavat olla pimeitä myös keskipäivällä ja jo melko lyhyitäkin. Aurinko nousi tänään sunnuntaina, Isänpäivänä, täällä Lappohjassa noin 8.13 ja laski 16.11. Päivällä oli pituutta työpäivän ajan, 8 tuntia. Pakkasia ei oikeastaan vielä ole ollut, vaikka minulla nastat jo onkin autossa.
Täällä meillä on muutamana päivänä satanut ja välillä paistanut. Tänäänkin aamupuuropöydässä aurinko killitti suoraan silmiini. Sen paiste häiritsi lukurauhaani, joten käänsin sälekaihtimet off-asentoon, jotta pystyin jatkamaan eilen aloittamaani Kuolleitten satama -kirjaa. Olen aiemmin aika monta Kay Scarpetta -romaania lukenut ja nyt olin tämän saanut Vene-lehden tilaajana asiakaslahjaksi. Tai mieshän se tilaaja on, minä vaan nautin lahjasta...

Viikolla oltiin taas tutustumassa lähiympäristöön. Tai ehkä vähän kauemmaksikin, ajelimme jopa Kasnäsissä asti. Sain olla naapurin uudessa autossa kuskina ja kivaahan sillä Peugeot Partnerilla oli ajella liki 200 km:n reissu. Ja nyt minulla oli kamera mukanani, vaikka en ihan vielä olekaan saanut kaikkia vanhoja kuvia siivotuksi koneeltani.
Kävimme katsastamassa kolme kirkkoa ja saman verran entisiä kuntia.

Aloitimme Kemiön kirkosta, jonne pääsimme sisälle suntion avattua meille kirkon ovet vierailumme ajaksi. Kirkko oli alun perin rakennettu jo 1300-luvulla. Upeat holvit oli muurattu 1469 Petrus Murator de Kymiton johdolla; tämä oli johtanut myös Turun tuomiokirkon holvien rakentamista.









Seuraavaksi kävimme Sagalundgårdenisssa syömässä maittavan lounaan ja katsastamassa härkää lasikaapissa


Sitten poikkesimme valssi/vasaramyllyyn, josta ostimme maukkaita Koti-jauhoja. Kotiin päästyämme mies paistoikin sitten ohukaisia tuoreista Kemiön myllyn lettujauhoista…





Seuraavana oli vuorossa kahden veden välisellä kannaksella oleva Dragsfjärdin kirkko ja sen tunnelmallinen hautausmaa. Kirkkoon emme päässeet sisälle, ihailimme puukirkkoa ja ympäristöä vain ulkopuolelta.






 Sitten ajoimmekin matkan pääkohteen alle eli kuvasin ensin Lövönsillan alusen ennen kuin ylitimme sen ajaen. Olen muutaman kerran purjehtinut Lövön salmesta ja nyt ekan kerran ylitin salmen autolla. Korkealta oli upeat näköalat saaristoon, vaan sillalle ei voinut pysähtyä, joten kuva on todellakin vain sillan alta…









Käväisimme vielä Kasnäsin vierasvenesatamassa ja kylpylän aulassa. Päätimme joskus tulla tänne uudestaan autolla ja silloin mennä lossilla saaristokierrokselle. Veneellähän olimme Kasnäsissä viimeksi v. 2009 mennessämme Höga Kustenille ja olisi mukavaa nähdä mm. Hiittisten saari muualtakin kuin venerannasta...


Lopuksi ajoimme Taalintehtaalle, jossa myös olemme veneilleet jonkun kerran viime vuosikymmenellä. Dalsbruk on tunnettu raudanjalostuspaikkakuntana jo 1600-luvulta lähtien. Siellä on museoituna mm. vanhoja hiiliuuneja ja monet rakennukset näyttävät olevan muurattu värikkäistä kuonatiilistä. Myös kirkko on osittain muurattu näistä raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta muotoilluista tiilistä.




Lisää kuvia tältä saaristotieltä löytyy tästä kansiosta

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lämpimähkö sää jatkuukin

vielä tänne marraskuun alkuun. On se ihmeellistä, että lenkillä voi käydä vielä melko ohuissa ulkoiluvaatteissa näin myöhään syksyllä. Öisin on tainnut olla koko viikon lämpöä liki saman kuin päivällä eli kymmenkunta asetetta. Vettä ei mielestäni ole satanut liian paljoa, sillä olemme vain kerran joutuneet lenkiltä kiiruhtamaan kotiin sateen takia.

Viikolla kävimme auttamassa lenkkikavereita veneen nostossa. Ensimmäisen kerran näin purjeveneen uitettavan peräkärryyn. Tavallisestihan kölivene nostetaan nosturilla vedestä trailerille. Nyt se kuitenkin ui traktorin perässä olevaan traileriinsa ja traktori veti koko komeuden maihin ja siirsi sujuvasti Meringen kotipihalleen.


Eilen illalla olin vuosikymmeniin ekan kerran palokunnan talolla tanssimassa. Nuoruudessani kävin kotkassa vepskillä monet kerrat jytäämässä ja nyt olimme Karjaan Brankkiksella kantrikonsertissa. Siellä esiintyivät Alan Parry kitaroineen, uusi karjaalainen katriyhtye Winestones ja illan kohokohtana Country Express. Mies oli bändiä kuullut livenä jo kaksi kertaa aiemminkin, kait 40 v sitten, eikä hänen mielestään yhtye ollut entisellään; eivät soittaneet samanlaista musaa kuin silloin joskus. Kait kehitys kehittyy ja yhtyeenkin on kehityttävä ajan mukana…
Meitä kuulijoita oli paikalla yli 400, aika moni oli juonut enemmän kuin kohtuudella, yleisön keski-ikä oli luultavimmin yli 50 vuotta ja tanssilattialla oli paitsi kuumaa, myös ahdasta. Tanssimme kaikesta melusta ja tönimisestä huolimatta kolmisen tuntia ja kivaa oli. Pitäs varmaan innostua toisenkin kerran muistelemaan…


Lauantaina oli Pyhäinpäivä, jolloin monet muistavat pois nukkuneita läheisiään sytyttämällä kynttilät näiden haudoille. Meillä ei täällä lähellä ole sellaista hautuumaata, jonne kävisimme viemässä muistokynttilän, vaan muistaahan voi muutenkin ja muulloinkin kuin vain tiettynä juhlapäivänä. 

Kuvasin kuitenkin naapurin tunnelmallisen kynttilälyhdyn illan kunniaksi.




En ole paljoa pitänyt kameraa mukanani. Ja se tietenkin kaduttaa, sillä tänäänkin Tammisaaressa olisi ollut tosi paljon kuvattavaa. Olimme siellä nimittäin kulttuurilenkillä, jolloin tutustuimme muutamaan taideäyttelyyn Ensin Elverketissä oli neljän taiteilijan näyttely Lattiasta kattoon seinästä seinään, sitten katsastimme EKTA:ssa Tähtiin kääntyneet - muinaiset intiaanikulttuurit ja HeleneSchjerfbeck – elämä ja taide – näyttelyt. Viimeksi vierailimme Villa Schildt:ssä katsomassa taiteilija Malin Ahlsvedin Satu koiranaamioista ja muita kertomuksia –taidenäyttelyn. Ja Tammisaari on kaikkineen niin viehättävä kaupunki, että kunhan saan vanhoja kuviani koneelta karsittua, niin käyn taltioimassa Tammisaaren näkymiä.


Kuvasin kuitenkin sen veneennoston lisäksi täällä Lappohjassa erään pensaan, jonka lehdet kiinnittivät huomioni. Samanlaisia lehtiä oli isoissa puissa myös Tammisaaressa, jossa myöskään ei selvinnyt kasvin nimi. Lehdet ovat siis sekoitus vaahteraa ja tammea.



 Mikähän puu tuo lienee? En löytänyt vaahteroista enkä tammista sopivaa kuvausta tai vastinetta noille lehdille.