Hae tästä blogista

lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden 11 viimeinen

Vuoden viimeinen päivä alkoi melko hämärässä: Taivas oli taas pilvessä, vaikka yöllä oli ollut pakkasta. Päivän pituus oli tänään 6 tuntia 3 minuttia (9.30-15.33) Pian kuitenkin lämpötila nousi plussalle ja niin me lähdettiin vuoden viimeiselle lenkille!
Laitoin uudet kengät jalkaani: Eilen olin kauppaan lähdettäessa tunkenut vasemman koipeni 10 sekunniksi liian pieneen kenkään, joten nyt varovaisempana otin isomman kokoisen kengän jalkaani. Vaan ei päästy vielä edes kadun päähän, kun totesin jalkaani koskevan joka askeleella. Tuntui samanlainen polte jalkapöydässä kuin eilenkin, vaikka mitään vikaa ei ollut näkyvissä.

No, metsään päästyämme kipu hieman hellitti ja nautin pitkästä aikaa ulkoilusta. Kuvasin polulle kaatuneen männyn, josta joku oli karsinut oksat polkua käyttävien kulun helpottamiseksi. Kaatuneesta puusta ei näyttänyt aiheutuneen vahinkoa lähitalolle.
Suppiksia emme nyt viitsineet...siis minä en voinut...käydä katsastamassa, vaan jonkun sienen kuitenkin sain kuvatuksi.
Metsässä oli melko märkää ja koska kävely ei minulle ollut mitään herkkua, niin lenkki jäi melko lyhyeksi. Löysin kuitenkin mielenkiintoisen näköisen oksan, lienee madonsyömiä nuo koristeet.

Ja rakettien paukuttelu alkoi jo hyvissä ajoin iltapäivällä; täällä ei odotettu iltakuuteen. Jossain vaiheessa ennen iltaa huomasin, että maa oli saanut valkoisen peitteen! Joten vuosi vaihtunee täällä etelässäkin valoisissa merkeissä.

Taivaalla paistoi välillä puolikuu, vaikka pilvet kiisivät huimaa vauhtia pitkin taivaankantta. Kuvissani kuu näyttää aivan täydeltä, vaan se on kuvaajan osaamattomuutta; kalenterin mukaan vasta puolikuu on 1.1.12.
TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2012!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän erikoisuuksia

Joulu alkaa olla jo paremmalla puolella. Eilen kerroin sateesta ja ruostumisesta, vaan tänään ei enää ollut sateesta tietoakaan!
Aurinko paisto liki pilvettömältä taivaalta, vaan viime yönä alkanut myrsky hieman häiritsi aamutoimia. Siis meillä Hangossa ei kovin usein ole sähkökatkoja, mutta tänä aamuna kymmenen maissa sähköt menivät poikki neljäksi tunniksi.
Paremman tekemisen puutteessa sitten lähdimme Tapaninajelulle. Ja autolla tietenkin, eihän reki kulje lumettomassa maassa...
Kiersimme Hangon rantoja kameran kourassa, niin kuin moni muukin näytti tekevän. Väkeä oli siis ulkoilemassa kauniissa säässä paljon. Tuuli vain oli niin kovaa (pahimmillaan Tulliniemessä 25 m/s), että pystyssä pysyminen oli todella vaikeaa, varsinkin tällaiselle puolijalkaiselle. Eihän ne komeat aallot valokuviin vangittuina juuri miltään näytä, mutta laitoin Tapaninpäivän otoksia kuitenkin katsottavaksi Picasa-kansioon.
Kierroksen lopuksi yritimme Koppnäsinrantaan tarkastamaan veneen pressut, vaan pelastuslaitos oli sulkenut tien Levatorin kohdalla, kun tuuli oli jatkanut viime kesänä tehtyä metsänharvennusta oikein rankalla kädellä.

Vielä ennen kotiin menoa kävimme poimimassa vuoden viimeiset suppikset metsästä. Ei niitä paljoa ollut, vaan kuitenkin saan niistä huomenna tehtyä kunnon sienikastikkeen lopun kinkun kostukkeeksi.

Kuvasin kännykkäkameralla videota myrskyävästä merestä, vaan enpä ainakaan vielä saanut siitä näytettävää tulosta.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupäivänä ruostuu

Koko joulun, siis aaton ja tämän joulupäivän, on satanyt. Silkkaa vettä on tullut niin, että pihoilla ja teillä on isoja lätäköitä. Tämmöisessä kosteudessa ulos jääneet rautaesineet ruostuvat. Ja niin näyttää käyneen kottikärryillemmekin. Myös minun kuntoni...jota ei juurikaan ole...ruostuu, kun ulkona kävin vain kuvaamassa ruostetta.

Tällä kuvalla osallistun Inspis Foton valokuvahaasteeseen 073: Ruoste.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Edelleenkin toivon parempaa...

Nopeasti on taas aika mennyt... Miten liekin vilahtanut, kun en meina edes muistaa, mitä on tapahtunut.

Viime viikolla jouduin taas matkustamaan Hangosta koiliseen eli Jpäähän. Samalla reissulla kävin siis Hesassa joka päivä: Tiistaina tapasin Safety Sisterssit Rintintangossa, keskiviikkona käytin pojat judossa, torstaina syötiin Kamerakerholaisten kanssa Ravintola Töölönrannassa, perjantaina juhlittiin pikkujoulua ravintolalaiva Wäiskissä ja lauantaina sain olla mukana Pihkapolun koulun joulujuhlassa. Mukavan kiireinen ja upeita juhlia täynnä ollut viikko!
Jalka ei vieläkään ole kunnolla parantunut. Oikein minun piti käydä lääkärissäkin ja sain matkustuskiellon. En siis vieläkään pysty kävelemään kunnolla. Yksi tikin reikä oli tulehtunut; onneksi se pikku hiljaa paranee.

Valokuvahaasteen aiheena oli viimeksi tekstuuri. Kuvasin Jpään kylpyhuoneen ikkunassa verhona olevan entisen pyyhetelineen peiton kuvioita tarkoituksena ottaa osaa haasteeseen. Vaan enpä enää sunnuntai-iltana Hankoon palattuani muistanut koko juttua, joten en osallistunut tällä kuvalla haasteeseen.

Nyt tällä jouluviikolla käväisin taas yön yli poissa täältä läntiseltä Uusimaalta. Tyhjensin viimeisetkin tavarat kylppäristä ja käväisin Verkkokaupassa ostoksilla.
Keskiviikkoaamuna satoi hieman valkeaa lunta ja aurinko paistoi. Sain kännykkäkameralla keittiön ikkunasta kuvan, johon tallensin hetken näkymää. Kuva on pohjoisen suuntaan, sillä etelän puolella aurinko oli niin alhaalla, että se piiloutui naapuritalojen taakse. Kuvassa on kuitenkin kaikki tarvittava: Ohut lumikerros maassa ja auringon huikaiseva loiste maiseman yläosassa.


Eilen torstaina oli vuoden lyhin päivä. Vaan pitkästä aikaa oli Hangossa kiva herätä aamusella, kun ulkona oli "valoisaa". Lunta oli yön aikana satanut sen verran, että maa oli valkoinen ja aurinko paistoi päivän mittaan melkein pilvettömätä taivaalta. Kauppakierrokselle otin kameran mukaan ja tuloksena uusi panoraama Regatan rannasta.


Nyt on joulusiivous tehty, vielä etsitään minikuusi tuohon pöydälle tunnelmaa luomaan ja sitten voimmekin jo hiljentyä joulun viettoon.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa tänä jouluna lähettämilläni joulukorteilla.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Iloiten ikä kuluvi...

Ensin kuva jalastani.

Siis siitä millainen vaivaisenluuleikattu vasen jalkani on tänään sunnuntaina, 11.12.11, kun leikkauksesta on kulunut yli 1,5 kuukautta.
Samalla kuva on vastaus Inspis foton haasteeseen 071: Jalat
Aikaisemmat kuvat jalasta löytyvät marraskuun kirjoituksista Paremman toivossa.

Maanantaina saavuimme Huhmariin (Polvijärvelle) juuri hämärän rajamailla; siis pikkasen ennen pimeää. Pääsimme majoittautumaan, ja välittömästi mies lähti lenkille. Oli löytänyt tiensä Huhmarisvaaralle, ja palasi aivan hikisenä kämpille. Ei muuta kun Vesimaailmaan, sitten yhdessä syömään ja tervetuliaistilaisuuteen. Siellä meille kerrottiin alueen ja lomatoiminnan historiaa ja tutustutettiin viikon ohjelmaan. Joka päivä tekemistä niin, ettei vapaa-ajan ongelmia varmaan tule. Eikä täyshoidossa nälkäkään...

Hei tiistaiaamuna jumpalle ja pian perään hikiliikuntaan. Tampattiin ensin porukalla tenniskentän lumet kasaan ja aloitettiin sitten sähly.
Hikihän siinä pelaajille tuli, paitsi minulle kylmä, kun maalivahtina laskin 7 kertaa pallon taakseni. Onneksi vastapuolen maaliverkko soi 10 kertaa, joten meidän joukkue kuitenkin voitti. Itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin juomassa nuotiokahvit Kodalla, jonne minä koipineni en kuitenkaan jaksanut lähteä kinkkaamaan. Sen sijaan kuvasin Itsenäisyyspäivän lipun ja majoitusrakennuksemme ikkunasta Höytiäisenjärvelle avautuvia kauniita maisemia.
Ja sitten minä taas jouduin palelemaan: piti mennä altaaseen vesijumpalle. Vaan pianhan siellä rupesin tarkenemaan, kun tein Sepen käskystä kaikki liikeet tosissani. Ja mikä nautinto sitten olikaan päästä saunomaan ja sen jälkeen ruokapöytään. Ilta kului sitten rattoisasti Linnan juhlia katsellen ja uni tuli heti iltauutisten jälkeen.

Keskiviikko alkoi kuten muutkin aamut koko viikolla: Menimme syömään heti ennen kahdeksaa, joten ennätimme vielä takaisin mökille sulattelemaan aamupuuroa ennen päivän koitosten alkua.
Tänään oli ensimmäisenä kunnon kävelylenkki ja minä en siihen osallistunut. Sitten pidettiin monipuolinen tietokilpailu, jossa minä ja mies satuimme voittaneeseen joukkueeseen. Siis joukue voitti meistä huolimatta. Tiistain ohjelmassa oli lisäksi venyttelyä, keppijumpaa ja "olympialaiset". Mies pääsi hierojalle ja minä laistin taas ulkoliikunnan. Uinti ja sauna ennen päivällistä toi taas mukavan unen iltasella.

Torstaina oli minun vuoroni päästä hemmotteluhoitoon, joka kuului jokaisen osallistujan ohjelmaan. Valitsin pikajalkahoidon, joka teki tosi hyvää edelleenkin vihoittelevalle vasemmalle jalkaterälleni. Sillä aikaa mies oli dementiahiihtolenkillä ja kun kokeilin päivälliselle mennessämme niitä kävelysauvoja, niin huomasin niiden helpottavan kävelemistän; siis ei tarvinnut enää nilkuttaa yhtä paljon kuin aiemmin. Tosin käsivarteni väsähtivät sen 250 metrin matkalla, joka asunnoltamme on päärakennukseen ja ravintolaan, vaan päätin kuitenkin käyttää loppuviikon niitä sauvoja liikkumiseni avuksi. Päivän ravintoluennon ja tietokilpailun lisäksi iltapäivällä oli vielä ulkoliikuntana Lyhtybingo, josta minä taas jäin paitsi...
Tänä iltana oli auditoriossa ohjelmaa, kun lomalaisilla oli mahdollisuus esiintyä yhteisessä illanvietossa. Ja kyllä olikin hyvää ohjelmaa: Haitarilla säestettynä lauluja Veteraanin iltahuudosta Rakastan elämään, Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle kauniisti luettuna ja muutama yhteislaulu haitarin säestyksellä. Lopuksi parit joululaulut karaukena... ...mukavaa oli laulaa pitkästä aikaa!

Perjantainen Joensuun retki peruuntui osanottajien vähyyden vuoksi. Siksi ulkoliikunta, Ringon peluu, olikin heti aamusta. Ja taas minä sain vapaahetken. Ennen ruokailua oli kaikille yhteinen luento liikunnan merkityksestä fyysiseen ja psyykiseen hyvinvointiin. Lounaan jälkeen päästiin rentoutumaan ja vesijumppaan ja sitten olikin taas ruokailu. Illalla olisi ravintolassa ollut mahdollisuus tansseihin, vaan me vetäydyimme pakkaamaan ja nukkumaan.

Lauantaina useimmat osanottajat pyrkivät kotimatkalle heti aamiaisen jälkeen, vaikka ohjelmaan kuuluikin vielä lounas. Säätiedotus lupasi huonon ajokelin jatkuvan liki koko maassa, joten kaikilla oli kiire maantielle ja mielellään perille ennen pimeää. Niinpä mekin olimme Järvenpäässä onnellisesti hämärän juuri laskeuduttua.
Ja niin loma oli taas kerran ohi; nyt odotetaan ulkoliikuntainnostuksen pysyvän perheessä edes jonkin aikaa.

Ai niin! Tuo jutun otsikko, Iloiten ikä kuluvi, oli tuetun lomamme nimi/tunnus!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Paremman toivossa, osa 4.

Nyt ollaan jo voiton puolella.

Viime tiistaina lääkäri poisti ripeällä nykäisyllä piikin vasemmasta akkavarpaastani ja kehoitti kävelemään koko jalalla. Ja siinäpä onkin opettelemista!
Kun olin viisi viikkoa könkännyt vain kantapäällä ja jalkaterän ulkosyrjällä, niin nyt en millään meinaa saada painoa laskettua koko jalalle.

Ja sitä paitsi jalkapöytä ja nilkka ovat vielä aikamoisen turvoksissa ja akkavarvas jäykkänä, kuten alemmasta kuvasta näkyy. Ylemmän kuvan otin juuri ennen tiistaista piikin poistoa.
Jalkaani mahtuu toistaiseksi suosiolla vain pojalta lainaamani suuri valecrocs -kenkä. Jalkapöydän ihoa kiristää edelleen ja se ärsyyntyy hankauksesta, vaikka "kroksini" onkin tosi iso. Vaikka akkavarvas on osin tunnoton, sitä sattuu välillä, eikä se taivu vielä ollenkaan. Kuvista näkyy, että varpaanvälit ovat ärsyyntyneet hieman silikonisista varpaanvälinlevittäjistä, joita lääkäri kehoitti käyttämään.
Siis onhan tuo käsitelty vaivaisenluu pienempi kuin toinen, vaan isovarvas näyttäisi edelleen olevan vinossa.

Pienistä kivuista huolimatta lähdemme ensi viikoksi lomalle Huhmariin (kiitos A-lomat!). Yritän siellä kävellä mahdollisimman paljon, siis sen verran kuin jalka kestää. Huhmarissa on iso Vesimaailma-kylpylä, joten uimassa yritän käydä moneen kertaan, koska olen viime vuosina oppinut vauvauinneissa painamaan pääni veden alle. Ja ilmeisesti liikunnan lisäksi lomaamme kuuluu joitain luentoja ja ryhmä-rentoutusta. Ja viikon miellyttävimpiä hetkiä ovat tietenkin ruokailut, koska lomailemme täysihoidossa. Kuinkahan osaisin hillitä lihapatojen äärellä itseni...

Aurinko nousi tänään täällä Suomen Etelässä klo 9.05 ja laski klo 15.30. Päivän pituus oli siis vain 6 tuntia 25 minuuttia. Joten pimeää aikaa riittää. Siksipä toivotan "Valoisaa ja oikein hyvää toista adventtisunnuntaita sinulle, lukijani!"