Hae tästä blogista

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Muutoksia ja lisäyksiä

Huomaathan, hyvä lukijani, että olen tehnyt muutoksia ja lisäyksiä tähän blogiini. Muutin sivuston ulkonäkoä selkeämmäksi (ainakin omasta mielestäni). Olen kuitenkin vielä niin aloittelija, että en oikein osaa tehdä tästä sivustosta kunnolla toimivaa. Joten toivonkin sinun apuasi. Kerro minulle, mitä muutettavaa, lisättävää tai poisotettavaa sivustollani on, kiitos!

Otin toistaiseksi pois tunnistelistan ja lisäsin sivun ylälaitaan hakupalkin. Lisäsin sivulle Järvenpään säätilanteen näytön, vaan en välttämättä usko sen sanomaan. Pitääpä seurailla sitä ja ottaa pois/muuttaa sitä, jos se kovin valehtelee.
Valitettavasti en löytänyt sopivaa linkkiä Hangon säähän. Toisaalta lisäsin linkin Liikenneviraston sivulla oleviin kelikameroihin . Sieltä jokaisen on helppo tarkistaa omin silmin säätila eri puolilla maata. Helposti siis saa selville mahdollisen lumitilanteenkin...:-)
Linkkilistasta on myös helppo pääsy SPEKin sivuille ja muutamaan muuhunkin kohteeseen. Lisäilen tarpeellisiksi havaitsemiani linkkejä ajoittain.

Ja nyt on enää vajaa viikko, kun ilmeisesti saan viimein vasemman jalan akkavarpaasta helmen piikkineen pois ja voin aloittaa opetella normaalia kävelemistä. Tai ainakin luulen noin tapahtuvan.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Hämärän haasteita

Vastasin taas inspis-sivun valokuvahaasteeseen.

Nyt otin uuden kuvan,koska taisin saada moitteet "vanhan kuvan käytöstä" Ovi-haasteessa. Puolustaudun, koska jalkani ei oikein sallinut käydä kuvaamassa mielenkiintoisia uusia ovia.

Tämän kertainen haaste on 068: Hämäräkuva

"Pimeä tulee koko ajan aikaisemmin ja kuvausaika lyhenee - ainakin jos sitä perinteisempää valokuvausta miettii. Upeita valokuvia voi syntyä myös hämärässä, joten älä vähennä valokuvausta vain valon vähyyden vuoksi! Ota haastetta varten kuva hämärässä"
Vieressä haastekuvani ja alla pikkujoulutoivotukset kaikille lukijoille!

Ja edellisessä jutussanihan on ei vain hämärässä vaan ihan pimeässä otettuja kuvia...

maanantai 14. marraskuuta 2011

Paremman toivossa, osa 3.

Huomenna on viikko kulunut tikkien poistosta.
Siis vasemman jalan vaivaisenluun leikkaushaavojen sulkutikkien. Olen huuhdellut suihkun alla jalkaterääni päivittäin ja käynyt jo kahdesti saunassakin. Linkuttelen edelleenkin yhden jalan ja yhden kantapään varassa, ulkosalla autettuna kainalosauvalla. Kaikki hyvin haavojen suhteen, mutta joka kävelyreissulla kipeytyy jokin "uusi osa" nilkasta, pohkeesta, reidestä tai kyljestä. Mukaan voi myös lukea kämmenen ja olkapään. Onneksi ei taida olla tiedossa mitään pysyväisempää vammaa; lihakset vain rasittuvat väärässä asennossa kinkkailusta.

Viime viikonlopun yökuvausreissu ei kohdaltani oikein ollut onnistunut:
En jaksanut lähteä muun porukan kanssa kävelemään pimentyvään Oulunkylään, vaan etsiydyin autollani lähelle radan ylikulkusiltaa, jossa oli suunniteltu yhteinen kuvauspaikka. Tuo "lähelle" on aika suuntaa-antava, sillä jouduin linkkaamaan ainakin pari sataa metriä (tuntui tosi pitkältä) kameraa ja jalustaa kantaen. Sitten siellä sillalla tuuli, joten silmistäni valui vettä, joka vaikeutti manuaalista tarkennusta. En ollut ottanut lankalaukaisinta mukaani enkä pimeässä nähnyt laittaa vitkalaukaisinta päälle. Ja lopulta minua alkoi paleltaa. Joten eipä niistä rautatiekuvista oikein mitään tullut. Ainuita jotenkuten onnistuneita otoksia ovat nämä:



Seuraavaksi pysähdyin Oulunkylän kirkolle. Onpa kaunis puukirkko; en ollut sitä aiemmin nähnytkään. Kuvani ei ole oikein kunniaksi kirkolle, vaikka työstinkin siitä kaksi eri versiota



Tänään näytti täällä Suomen Etelässä olevan upea auringonlasku. Tosin katselin taivasta vain sisältä ikkunan läpi, joten kuvia en liekehtivästä taivaasta voinut ottaa. Vaan toivottavasti upeita näkymiä on vielä edessäkin päin. Päivät vaan tuppaavat olemaan niin lyhyitä, että aurinko jo laskee ennen kuin tajuan sen nousseenkaan ;-).

Tänään aurinko nousi 8.21 ja laski 16.03, joten päivän pituus oli vain 7 h 42 min, ei siis edes normaalin työpäivän mittainen. Aikoinaan, kun menin työmaalta konttorihommiin, ihmettelin työtovereideni tuskailua ikuisesta pimeydestä. Ihmettelin sitä, koska minä olin ulkotöissä nähnyt joka päivä auringon. Kun sitten olin viettänyt ensimmäisen talven pieni-ikkunaisessa huoneessani, jonne aurinko ei kuunaan yltänyt, niin ymmärsin, mitä tuskailu koski: Kun tulin aamusella työpaikalle Pasilaan, oli aivan pimeää. Ja taas kun iltasella lähdin kotiani, oli taas pimeää. Siis en aurinkoa muutamaan kuukauteen ennättänyt nähdä olenkaan. En kuitenkaan paljoa kärsi kaamosmasennuksesta, varsinkaan näin upeana syksynä. Istuksin vaan sisällä, vilkaisen välillä ulos ja odotan jalkani paranevan...

torstai 10. marraskuuta 2011

Valokuvaushaaste

Kuvaushaaste oli tällä kertaa 067: Kommunikointi

Tallenna pala kanssakäymistä ja kommunikointia. Keskity sähköiseen ja moderniin kommunikointiin tai kuvaa täysin toisenlaista ja perinteikkäämpää kanssakäymistä, ehkäpä kirjeen tai kortin muodossa!

Valuvikasairaslomalla (osa 1 ja osa 2) sain kunnian olla sairaan lapseen hoitajana parin päivän ajan. Ja mikä ilo olikaan seurata Saaran kommunikointia Laten, lelukoiransa kanssa. Kuumeisen tytön ja suloisen koiransa välinen puhe taukosi vain siksi ajaksi, kun otin kuvan, joka todistaa suurta tykkäämistä puolin jos toisinkin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Paremman toivossa, osa 2

Keskiviikko meni ihan mukavasti yhdellä jalalla ja yhdellä kantapäällä köntystellen. Kauppareissulle otin kepin mukaan, enkä kiertänyt ihan koko puotia.Torstaina istuksin melkein koko päivän koneen äärellä ja kävin läpi ps Elements 9 -kurssin DV:ltä. Kävelyt tein ilman keppiäni, kun ne tuntuivat onnistuvan ihan hyvin. Vaan kun iltasella nilkuttelin sänkyyni, niin ihmettelin turvonnutta vasenta jalkaani. Ja kun koitin nilkkaani, oli se ihan kuuma ja kosketusarka. Hieman pelästyin, vaan kun kipu yms rajoittui vain nilkkaani, ei sinne leikellylle alueella, niin tajusin kyseessä olevan itseaiheutetun vamman. Nilkkani oli ottanut nokkiinsa ilman kyynärsauvoja-kävelystäni ja kipeytynyt liiasta rasituksesta. Sängyssä sitten kohotin jalkopäätä entisestään.

Perjantaiaamuna otin sauvat kauniiseen käteen ja siirryin lepolinjalle. Siis turhan kävelyn välttamiseksi vietin nojatuolissa koko päivän. Jalka oli kohotettuna levossa ja itse katselin televisiota iltaan asti. Muistaakseni oli eka kerta, kun noin tein; siis katselin tv:tä keskellä päivää arkena. Jäähdytin välillä kuumottavaa nilkkaa jääpussilla ja se temppu tuntuikin rauhoittavan. Vielä seuraava yö sängyssä jalkopääty kohti kattoa ja taas olin valmis linkuttamaan.

Eilen tiistaina jätin autoni Malminkartanoon ja ajoin bussilla Kamppiin lääkärin vastaanotolle. Nyt käytin jalkojeni lisäksi kahta kyynärsauvaa, eikä matka kovin nopeasti taittunut. Mutta onneksi se matka ei ollut kovin pitkä bussi 45:n kummallakaan päätepysäkillä.

Tohtori AM toivotti minut iloisesti tervetulleeksi, kun röntgenin jälkeen luokseen nilkutin. Olin aamulla poistanut siteet ja suihkuttanut sinipunaisen jalkani. AM katkoi kolmesta haavasta yhteensä 16 tikiä ja kaikki täysin kivuttomasti. Samalla hän selosti yksityiskohtaisesti millaisia luunkatkaisuja hän oli siihen jalkaterääni tehnyt. Sitten hän näytti saman kuvana tietokoneensa ruudulta ja mittaili kulman muuttuneen 45:stä 35:teen. Siis isovarpaani on ilmeisesti suoristunut ja etuvarpaani lyhentynyt. Ja näinhän koko operaatiossa pitikin käydä.

Nyt en vielä kolmeen viikkoon saa varata päkiääni, joten nilkkani tulee pitkään olemaan turvoksissa ja kipeänäkin väärässä asennossa kulkemisen takia. Tietysti vaihtoehtona olisi liikkumattomuus, mutta minusta se kuitenkin ajoittain tuntuu hätävarjelun liiottelulta.

Niin, ja sitten se "helmi"...siis etuvarpaaseeni istutettu piikki, joka ilmeisesti pitää katkaissut luun päät kiinnikasvamisen ajan paikoillaan. Se poistetaan sitten tämän marraskuun lopussa; siis silloin kolmen viikon kuluttua. En uskalla arvuutella, miltä tuntuu, kun se vedetään ulos. Toivottavasti saan sen piikin helmineen muistoksi.

Nyt keskiviikkona olen sairaan tytön hoitajana Malminkartanossa. Taivaalla paistaa täysikuu ja sen lähellä kello viidessä näkyy tähti. Varman tiedon mukaan se on planeetta, Jupiter. Ja kävinpä noita taivaankappaleita minäkin kiikaroimassa, joten uskon poikien selostuksen Jupiterin kuista.

Vietän tämän viikon täällä pohjosempana, kun viikonloppuna pääsen taas valokuvauskurssille. Nyt on kyseessä tutustuminen yökuvauksen saloihin. Jos opit kantavat joltistakin julkaisukelpoista, niin niitä on sitten tyrkyllä ensi viikolla.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Vastaus valokuvahaasteeseen

Otsikon linkissä on seuraava teksti:
Ovi auki! Kuvaa kotiovi tai työpaikan ovi. Mummolan ovi, kaverin ovi, joku muu merkityksellinen ovi tai kaunein ovi jonka ohi olet kävellyt.

Kun en pääse toistaiseksi paljon kävelemään ovien ohi, niin kaivoin kaksi vanhaa kuvaa Tallinnan reissuilta. Toinen on kaunis ja toisen läpi näkyy mukava kahvilan terassi.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Paremman toivossa, osa 1.

Toivossa on hyvä elää, sano lapamato aikoinaan ja niin sanon nyt minäkin.
Kaikki alkoi viime talvena, kun vasemman jalan päkiässä alkoi silloin tällöin tuntua pistävää kipua. Alkukesästä luulin päkiääni kasvavan jonkun känsän; sinne lihaksen sisälle.
Nyt syksyllä pääsin vihdoin tapaamaan henkilääkäriäni, joka ohjasi minut välittömästi jalkateräspesialistille. Tämä innostuikin silmin nähden vaivaisenluustani kertoen sen "kovettuman" johtuvan väärässä asennossa olevasta liian pitkästä etuvarpaasta. Ja ystävällinen tohtorisetä alkoi heti tehdä leikkaussuunnitelmaa, jolla hän korjaisi vaivaisenluun ja sen pitkän varpaan ongelmat. Minun piti vain ensin saada maksusitoumus vakuutusyhtiöltäni, joka sen melkein välittömästi toimittikin Terveystaloon.
Niinpä sitten viime tiistaiaamuna pukeuduin sairaalavaatteisiin, kävelin reippaasti leikkaussaliin ja asettauduin selälleni vihreällä lakanalla peitetylle lavitsalle.

Seuraavan kerran havahduin todellisuuteen puolen päivän maissa, kun makasin sairaalasängyssä vasen jalka koholla ja kivuliaana. Ystävälliset hoitajat selittivät leikkauksen sujuneen hyvin ja lisäsivät kipulääkettä tiputukseen. Vaivaisenluuta oli pienennetty, ja etuvarvasta käsittääkseni lyhennetty. Tuo helmi varpaanpäässä jatkuu terästikkuna jonnekin jalkapöytään, ilmeisesti viritelmän tarkoitus on pitää etuvarvas liikkumattomana luutumisen ajan, tms. Myöhemmin iltapäivällä selvisin sen verran, että nautin pari voileipää ja mukillisen hyvää kahvia.
Olin poikani kanssa sopinut, että hän tulee hakemaan minut pois noin viiden aikaan, kun lääkäri on käynyt katsomassa minua. Kotiinlähtö venyi kuitenkin seitsemään asti, joten lapset myöhästyivät hieman iltapuuroltaan. Ja koko illan siihen leikattuun jalkaterään koski, joten otin yötä vasten kunnon pillerit. Sainkin nukkua yön ilman kipuja, jotka keskiviikkoaamuna kuitenkin palasivat. Niinpä vietin sen päivän sängyssä ja vielä seuraavankin yön lasten leikkihuoneessa.

Torstai-iltana olin jo sitten niin hyvässä kunnossa, että poika lapsineen ajoi minut Järvenpäähän. Olin kuvitellut itse pystyväni ajamaan automaattivaihteistoisella neonillani, vaan enhän olisi pystynyt kantamaan kassejani, koska kuljin kyynärsauvojen varassa. Minulla on lupa tukea jalkaani kantapäähän, mutta päkiääni en saa varata. Liikkuminen ei onnistuisi ollenkaan, jollen olisi saanut jalkaani uutta kantapäätä, johon jalan tukea, kun kävelen.

Nyt on operaatiosta kulunut viikko ja olen jo takaisin Suomen Etelässä. Jalkaan ei koske ollenkaan; vain pientä kihelmöintiä ja kutinaa tuntuu jalkapöydässä siteiden alla. Tikit otetaan pois viikon päästä ja sitten jalkani kai sidotaan jotenkin vielä kuukaudeksi. Sinäkään aikana en käsittääkseni saa varata päkiääni. Ja sitten onkin jo joulukuun alku, jolloin pääsemme Polvijärvelle Huhmareen virkistyslomalle. Siis liikuntaa tiedossa tämän melkein liikkumattomuuden sijasta.

Jatkan tätä tarinaa, kunhan jutussa tapahtuu jotain, mieluiten edistystä.

Onko sinulle tehty vastaava toimenpide? Onnistuiko se "lopullisesti"? Kerro kokemuksistasi s-postilla forms@seija.eu tai kommentoimalla tätä kirjoitusta, kiitos!