Hae tästä blogista

maanantai 24. lokakuuta 2011

Viimesiä viedään

eli pian taas on kuun vaihde käsillä. Siis tämä lämmin lokakuu vaihtuu pimeään marraskuuhun. Vaikka pimeäähän sitä alkaa olla jo nytkin: päivän pituus täällä Suomen Etelässä on tänään maanantina enää 9 tuntia 28 minuuttia. Päivä lyhenee kait monta minuuttia vuorokaudessa. Enää ei pitkään aikaan ole voinut aamulla päätellä ylösnousun oikeata ajankohtaa silmiä raottamalla. Siis jotta voisi vilkaista, että joko rupeaa taivas vaalenemaan sopivasti. Tuolla konstilla sängyssä menee nyt jo överiksi.
Kuluneella viikolla ennätti tapahtua paljon: Leivottiin uusia kurssinjohtajia, hain lapsia päivähoidosta parikin kertaa, sain myönteisen päätöksen Perhelomien sponsoroimalle virkistyslomalle ja annettiin tytölle nimeksi Rebekka. Venekin tuli nostettua telakalle ja peitettyä; tosin ilman minun myötävaikutustani.

Ja eilen huomasin taas, kuinka erehtyväinen ihminen on...siis ainakin minä olen.

Ihmettelin joskus alkukesästä, minkä kasvin olin bongannut eräältä tontilta. Sain apua tyrnin tunnistukseen, kiitos siitä. Itse sitten päättelin, että kyseessä olisi tyrnin hedepuu, koska en puussa nähnyt minkäänlaisia marjanalkuja.
No, eilen kävin uudestaan samassa paikassa ja nyt saatoin ihailla oksia täynnä mehukkaita oranssin värisiä marjoja. Siis puut ovat todella tyrnejä ja ilmeisesti emikasveja, koska tuottavat hedelmiä. Marjat olivat erittäin mehukkaita, jopa ylikypsän tuntuisia. Ja maistuivat ihanalle.
Missähän se urospuu oikein on heteineen? Vai menikö minulta nyt lisääntymistiedot vikaan?

Olen vuosien mittaan epäsäännöllisen säännöllisesti kuvannut Hangossa samoja kohteita. Siis nähdäkseni maiseman muuttumisen. Ja kyllä se muuttuukin. Saanen joskus aikaiseksi kuvasarjan Regatan rantamaiseman kehityksestä viime vuosien aikana. Eikös muutosta muuallakin kuin työelämässä nimitetä kehittymiseksi?

Tässä kuvassa Regatan tontin asuintalo on jo valmis ja hotelli Regatan entistettyä julkisivua vielä kunnostetaan. Graninin tontin taloilla ovat työt vielä aivan kesken.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lokakuu kääntyi jo lopuilleen

ja arkimietteitä kirjoittelen taas viikonloppuna. On se kummaa, että varsinaisena arkena en muka ehdi kirjoitella, vaan ehkä minulla on ollut muita puuhia. Ja niinpä onkin:
Viime viikon vietin Jpäässä ja Hesassa; kävin jopa "töissä" suunnittelemassa ensi viikon koulutuksia. Ja viime viikonloppuna minulla oli mieluisaa puuhaa, kun olin Hgin työväenopistossa valokuvauskurssilla. Opettelimme panoraama- ja HDR-kuvausta sekä teoriassa että upeassa säässä ulkona. Viikonlopun tuotoksia voit katsella tässä kansiossa.



Tällä viikolla maanantaina satoi, joten silloin en oikein tehnyt mitään mainittavaa.

Tiistaina kävin Meri-Teijossa vierailulla ja suppiksia poimimassa. Ja tietysti kamera oli mukanani, jotta sain Matildajärvestä muutaman komean panoraaman.Kiva oli tavata pojanpoikia, jotka nauttivat syyslomasta mummin ja vaarin kanssa.


Ja koska nyt on jo syksy, niin vene oli tyhjennettävä kaikesta tavarasta, jotta sen voi tulevana maanantaina nostaa ylös. Hommassa hupenikin muutama päivä ennen kuin kaikki tavarat oli pakattu, kuljetettu kotiin ja pantu paikoilleen talvisäilöön. Vielä kuitenkin isopurje on kuivumassa tuossa olohuoneessa. Purje on niin iso, ettei se oikein muualla mahdu olemaan. Viikon päästä sen sitten voi pakata pussiin ja siirtää vintille odottamaan tulevaa kesää.

Tänään sunnuntaina on edelleen ollut kaunis, aurinkoinen päivä.

Vaikka se aurinko olikin taivaalla vain 10 tuntia, 9 minuuttia. Siis nousi vähän kahdeksan jälkeen ja laski jo 18 minuuttia yli kuusi. Ennätimme kuitenkin päivännäköön käydä fillarilenkillä Hangossa Täktomin tien varressa olevalla Neuvostomonumetilla (venäläisten muistomerkillä ja hautausmaalla).


Kotiin tultua jaksoimme vielä hakea lähimetsästä suppiksia. Tuoreista metsänkosteista on kiva tehdä kastiketta, vaikka kuivattuina suppilovahveroita onkin kaapeissa jo monta litraa.

Minä lähden huomenna taas Hesaan. Onneksi sieltäpäin tuli poika tilalleni, niin on miehellä kunnon apu veneen nostossa ja peitossa ensi viikolla. Vaikka eihän siitä kauaa ole, kun se purkkari vasta kuorittiin peiton alta.

ps. huomaathan, että punaisilla kirjaimilla olevat tekstit ovat linkkejä, jotka aukeavat uuteen ikkunaan. Ja kuvat saat suuremmiksi klikkaamalla niitä!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Lokakuu alkoi

ja päivät senkun lyhenevät. Jos et ollut huomannut, niin tänään sunnuntaina aurinko laski jo minuutin vaille 7, siis täällä etelässä. En tietenkään ole pessimisti, mutta tuleva kaamos kyllä vähän askarruttaa. Ja käytännössä haittaa elämistä, sillä enhän minä ehtinyt perjantaina heinän leikkuuseen, kun ilta tuli estämään. Siis todella heinän, ei enää ruohon. Kun olen vähän aikaa...vain muutaman viikon...ollut ohjailematta sitä leikkuria tuolla pihamaalla, niin jo taas heinää kasvaa nurmikolla. Vaan ehkä ilmoja vielä piisaa myöhemminkin, tai sitten heinikko jää lumen alle.

Hangossa on ollut vilkas viikonloppu. Otimme osaa muutamiin tapahtumiin.


Lauantaina juostiin Itämeri-maraton (me emme juosseet!) ja Kasinolla oli Elonkorjuu-juhla. Kaupungilla näkyi paljon juoksijoita ja Kasinolla oli mm. kasvomaalausta ja orkesteri nuorine solisteineen. Ostin myyjäisistä pitkään kaipaamamme patasudin, siis riisinjuuresta tehdyn paistinpannun pesimen.

Tänään sunnuntaina oli Hangonkylässä paljon porukaa. Ilmahan oli edelleenkin upea, joten ei ihme, että väkeä riitti. Ja ulkoiluun oli varmaankin syynä myös kirpputori, joka edellisvuosien tapaan järjestettiin venesatamassa. Katso tilaisuudesta kuvaamani tapahtumavideo.

Sienimetsän antimia olemme myös edelleen saaneet.
Eilen kauppareisulla tein pienen lenkin metsän kautta ja löysin muutaman hyvännäköisen tatin. Ja pitihän se arvata, että moni kakku päältä kaunis!. Vaan kun sain sen madon pois siitä herkkutatista, niin ne reiät pääsi reunoineen pannuun paistumaan. Ja isäntä sai niistä taas maistuvan osan herkulliseen ruokaan. Ja kyllä oli mukava pestä hiiliteräspannu patasudilla.

Edellisessä jutussani kyselin oudoista sienistä. Nyt niihin löytyi sienipolulta vastaus: haarakkaan näköinen lienee joku haarakas ja pienet helmet ovat sudenmaitoa! Sudenmaito ei ole sieni, vaan limasieni, sillä "Limasieni ei ole sieni. Suomenkielinen Myxomycetesten nimi on harhaan johtava.
Limasienet eivät kuulu edes samaan pääjaksoon sienten kanssa.
Ne ovat lähempänä ameboja.
Limasienethän pystyvät joissain elämänsä vaiheissa liikkumaan, mitä sienet eivät käsittäkseni juuri koskaan itsekseen tee


Nyt on maanantai ja valmistaudun matkaamaan valoisan aikana pohjoisemmaksi...Jpäähän. Siellä odottaa toivottavasti kutsu alkutalven Hyvän Olon viikko -lomalle Huhmareeseen.