Hae tästä blogista

perjantai 30. syyskuuta 2011

Kuukauden vaihdos

on taas piakkoin, sillä huomenna on syyskuun viimeinen päivä. Aika nopeaan on taas tämäkin kesän mennyt; eikä edes kunnon purjehdukselle olla päästy. Vaan sienimetsään sitäkin useammin ja saalista on aina saatu.
Suppilovahverot ovat tänäkin vuonna runsassatoisia, vaikka ovatkin piilosieniä. Aikoinaan käytimme lapsia etsimään niitä piilosieniä; lapsilla kun tarkat silmät on lähellä maata. No, minulla on silmien apuna lasit ja kuljen metsässä kumarassa (=huono ryhti), ja silti en meina nähdä niitä sieniä. Vaan voi sitä löytämisen riemua, kun mies tulee takaa ja huutaa olemaan tallomatta niitä suppiksia. Ja kun siirän hieman jalkojani, niin siellähän niitä taas onkin. En vain itse niitä ollut heti hoksannut. Ja se mies löysi muutakin: Näytti suppiksen näköistä sientä ja ihmetteli, kuinka paljon se oli imenyt vettä sisuksiinsa. Onneksi tunnistin sen sienen rustonupikkaaksi, joka on jopa hieman myrkyllinen. Nyt saunan lauteille verkon päälle kaikki saaliit kuivumaan, niin taas on talvella, mitä syödä ja jakaa.
Ne kanttarelit ja orakkaat, jotka saimme, paistoin pannulla ja odottavat nyt sienipiirakkaan pääsyä.
Ja löytyihän sieltä metsastä taas outojakin. Kuvassa keltahaarakasta muistuttava sieni oli aivan kuivan tuntuinen ja kannossa kasvavat ruskeat pallot täynnä samanväristä ainetta, jota kynnellä sain lohkaistua. Mitähän nuo ovat?

Liikkeellä

Ollaan päästy aika hyvään rytmiin tuon liikunnan suhteen. Se tämänpäiväinen metsäreissu oli jo neljäs liikuntasuoritus viikon sisällä.Jaksettaisiin vaan jatkaa samalla vauhdilla.
Viime sunnuntain kävelylenkillä käytiin kaupungintalon galleriassa taidenäyttelyssä On my mind-In my mind. Siellä oli näytillä mm. mielenkiintoisia uuden eurooppalaisen aallon valokuvia. Samalla reissulla kuvasin taas merta ja rantaa.

Mies väitti, että en saa rantaveden meduusoista kunnon kuvaa, kun meren pinta niin kiiltelee. Vaan mielestäni meduusat ovat ihan kunnolla näkyvissä, vai mitä? Merivesi oli tosi kirkasta, joten näkyvyys oli hyvä. Meriheinät olivat juuri niin vihreitä kuin tuossa kuvassakin, joten väri-iloa oli tosi kiva katsella.

Syyskuun 2011 viimeinen päivä

Ja nyt onkin jo se huomenna, sillä nyt on 30.9.2011. Ja upean kesän viimeinen lämmin päivä, tai ainakin historian lämpimin syyskuun vimeinen päivä. Ja siinä mielessä merkityksellinen, että pääsin vihdoin vesille! Menimme miehen kanssa veneellä motoroiden Hauensuoleen. Hauensuoli (ruots. Gäddtarmen) on historiallinen satamapaikka ja nähtävyys Hangossa. Hauensuoli on ohut, kalliorantainen ja mutkitteleva salmi, jonka muoto on aikoinaan tuonut mieleen kalan suolen. Se sijaitsee Tulliniemen edustalla kahden pienen saaren (Tullisaaren ja Kobbenin) välissä. Oli tosi upeaa kiipeillä kalliolla, kun kiersimme katselemassa kallioon hakattuja laivojen nimiä ja mm. aatelisvaakunoita.

Hauensuolen ankkuripaikalla merenkulkijat ovat mm. 1500 -luvulla odottaneet suotuisia säitä ja käyttäneet saarten sileitä kallioita kivisenä vieraskirjana.
Ja tuo tämänpäiväinen kalliokiipeily käy kyllä liikunnasta, joten tänään ei enää tarvitse tehdä muuta kuin aloittaa taas heinikon leikkuu. Hyvä päätös hyvälle kesälle.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Syyskuun loppupuoli jo käsillä

Tänään (19.9) on päivän pituus täällä Hangossa enää 12 tuntia, 35 minuttia! Uskomatonta, kuinka nopeasti päivä taas lyhenee. Niinpä ensi viikon perjantaina onkin syyspäiväntasaus. Siitä alkaa yö olla pidempi kuin päivä. Vaikka kellon mukaanhan me eletään, joten se "yö" taitaa meille useimmille olla aina yhtä pitkä: Yötä on se 6-9 tuntia, jonka vietämme sängyssä. Ja elämästämme kuluu liki kolmasosa sängyssä, joten sängyn ja patjan tulisi todella olla kunnolliset. Minä kun nukuin taas välillä laverilla lasten leikkihuoneessa ja vesisängyssä Jpäässä, niin tämä Hangon patja tuntui nyt aika sopimattomalta. Ainakin lonkkani ovat taas kipeät viime yön jälkeen. Onneksi on keksitty parasetamoli, joten kivut pysyvät kurissa.

Tänään (20.9) olen taas töpeksinyt oikein kunnolla: Poistin vahingossa puhelimeni muistista muutaman valokuvan, enkä ole vielä onnistunut palauttamaan niitä. Odottelen vastauksia tietävämmiltä, sillä laiton kysymyksen asiasta kolmelle eri keskustelupalstalle.

Keräsin puutarhasta ilmeisesti viimeiset kesäomenat, muitahan siellä ei olekaan.
Muumio-omenia taisi nurmikolla olla enemmän kuin käyttökelpoisia omenoita, joista teen piirakan ja vähän hilloa. Kesäomenat eivät oikein kunnolla sovellu kumpaankaan käyttöön, vaan kun muitakaan ei ole, niin pannaan sopimaan!
Omenahillon teko on tosi helppoa, kun omenat voi pehmittää kuorineen ja perskoineen, sillä ylimääräiset roskat saa pois myllyllä tosi kätevästi. Ja tuloksena on vähän siemeniä ja muuta roskaa sekä kulhollinen omenasosetta.
Ja osan omenoista käytin siis siihen piirakkaan, joka on tosi hyvää.

Nyt sain vihdoin käsiteltyä sen uuden teräspannun, jonka taannoin ostin. Siinähän siis piti keittää perunankuoria ja sitten kuumentaa öljyä. Toivottavasti se osoittautuu hyväksi ostokseksi ja paistaa kunnolla. Ainakaan siinä ei ole rikoutuvaa pinnoitetta, kun on kokonaan hiiliterästä.

Viimeisimmästä sienimetsällä käynnistämme on jo jonkin aikaa. Kysynpä nyt jälkikäteen, että heitättekö pois hyvän tatin, jossa vasta kotona ilmenee pieniä madonsyömiä, kuten alla?

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyskuu jo pitkällä

enkä ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan. Siis kun olen ollut muualla kuin "oikeassa kodissa", niin en ole ollut oikein nettiyhteyden päässäkään. Vaikka eihän netin puuttuminen estä kirjoittamista...
Olen menneinä viikkoina ehtinyt mm. opiskelemaan (alustavasti) verkkokurssin tekoa Hämeenlinnassa. Mielenkiintoista oppia vielä jotain uutta, vaan ehkä aikaa pitäisi olla tällä iällä jo enemmän uuden asian käytäntöön soveltamiseen. Hämeenlinnassa ennätin katsastaa osan AR Häme '11 -näyttelystä Teokset Taivasalla '11.


Järvenpäässä oli Maa elää -tapahtuma kuun alussa.
Käsitöiden ja kukkien lisäksi tarjolla oli lähituottajilta ja kauempaakin mm. jauhoja, vihanneksia, juureksia, hunajaa ja paistettuja muikkuja.

Hieman kävelykadusta erillään oli tärkeää asiaa:

Rantapuiston kentällä saattoi kokeilla polkupyöräilyä taitoajoradalla ja Liikenneturvan osastolla pyörähtämistä ympäri autolla. Siis sitä, miten turvavyöt pitävät autossa olijan paikoillaan, vaikka ajoneuvo pyörähtäisi ympäri. Kymmenet pyörähdysautoa kokeilleet ovat nyt entistä vakuuttuneempia turvavyön käytön välttämättömyydestä.
Tässä linkki pyörähdysauto-videoon.

Ajellessani eilen tänne Kaakkois-Suomeen näin pitkästä aikaa Ahvenkosken voimalaitoksen ohijuoksutuksen. Siis Kymijoen läntisimmästä haarasta osa vedestä laskettiin kuohuvana koskena sen sijaan, että vesi menisi vain viereisen voimalaitoksen turbiinien kautta mereen.



Eikä näin syksyllä ole viikkoa ilman sienilöytöjä. Valitettavasti ne löydöt nyt ovat toisella kortilla kaukana täältä puhelinyhteysnetistä. Joten niistä joskus myöhemmin.